Maunu Kurkvaaran osittain tuhoutunut esikoisohjaus palasi elämään – Onnen saari on nyt Elonetissä
Maunu Kurkvaaran, 94, nuoruusvuosina elokuva-alalle pääsi melkeinpä vain kolmea tietä: hakeutumalla töihin joko Suomen Filmiteollisuuteen, Suomi-Filmiin tai Fenno-Filmiin. Nämä kolme harjoittivat jatkuvaa ja jopa teollista elokuvatuotantoa, kun harvinaisten pienempien yrittäjien elokuvaura usein loppui yhteen elokuvaan.
Kurkvaara pääsi apulaisohjaajaksi Suomen Filmiteollisuuteen kesällä 1949, Ville Salmisen ohjaaman Orpopojan valssin kuvauksiin. Taidemaalarin urasta haaveillut ja Ateneumissa tuolloin opiskellut Kurkvaara ei kuitenkaan oman ohjaajauransa aikana työskennellyt sen enempää suurille studioille kuin muillekaan työnantajille. Esikoiselokuvastaan lähtien hän oli itsenäinen tuottaja-ohjaaja ja riippuvainen lähinnä lipputuloista ja shekkimuotoisista valtion elokuvapalkinnoista eikä ulkopuolisista tuottajista.
29-vuotiaan Kurkvaaran esikoisohjaus oli Onnen saari (1955), kesällä 1954 kuvattu tarina jatkosodassa haavoittuneen sotilaan (Toivo Reinikka) sairaspedillään kertaamista muistoista onnellisesta kesästä, joka kului Tanskan saaristossa paikallisen Birtén (Aino-Maija Tikkanen) kanssa. Saaristoa, veneilyä ja veneitä rakastava Kurkvaara kuvasi elokuvansa pitkälti Tanskassa.
Kotimaahan palattuaan Kurkvaara sai huomata, ettei elokuvan pienehkö levittäjä Filmileijona Oy saanut teokselle näyttävää ensi-iltateatteria Helsingistä. Nykyrahassa noin 170 000 euroa maksanut Onnen saari oli yhtä surkea yleisömenestys kuin Filmileijonan toinen samanvuotinen elokuva, Olavi Tammisen ohjaama Pohjolan tähtitaivaan alla -dokumentti Armi Kuuselan ja Gil Hilarion Suomen-matkasta. Katsojalukuja elokuvista ei ole säilynyt, mutta Kansallisfilmografiaan laskettujen esityskertojen perusteella Onnen saarta esitettiin Helsingissä vähemmän kuin mitään kotimaista näytelmäelokuvaa sitten Toivo Hämerannan komedian Pajasta palatsiin (1946).
Jaakko Pakkasvirta, Sinikka Hannula ja tämän puoliso Maunu Kurkvaara Rakas...-elokuvan kuvauksissa. Kuva: KAVI
Kurkvaaran elokuvien tekninen ryhmä oli aina vain muutaman henkilön suuruinen ja pienistä kuluista johtuen hän pystyi reagoimaan nopeastikin, kun ajankohtaisissa aiheissa ilmeni aihetta elokuvaan. 1960-luvulla Kurkvaara opittiinkin tuntemaan tällaisista päivänpolttavista ”kohuelokuvista”, mutta samanlaista liikemiehen vainua hänellä oli jo Onnen saaren aikoihin, sillä elokuvan erittäin huonon yleisömenestyksen jälkeen Kurkvaara alkoi työstää filmiään uuteen muotoon.
Lehtiset-elokuvalehden haastattelussa Kurkvaara on myöhemmin kertonut leikanneensa Onnen saaresta pois neljänneksen ja kuvanneensa saman verran tilalle. Kesällä 1956 elokuvaan kuvattiin uusi kehyskertomus ja loppua muokattiin, minkä lisäksi koko teosta lyhennettiin. Kun elokuva oli sitten näin oleellisesti muuttunut, Valtion elokuvatarkastamo ei enää hyväksynyt sitä tarkastettavaksi eikä siten myöskään esitettäväksi samalla nimellä. Sen seurauksena Onnen saaresta tuli Ei enää eilispäivää, joka sai ensi-iltansa syksyllä 1957, vaikka sen teatterilevitys jäi liki olemattomaksi.
Onnen saaren kahden eri version välissä Kurkvaara oli käynyt Huippuvuorilla vuonna 1955 kuvaamassa kesken jäänyttä elokuvaa, josta oli tulossa ensimmäinen suomalainen koko illan värielokuva. Tätä materiaalia hän hyödynsi viimeiseksi jääneessä elokuvassaan Perhosen uni (1986).
Sittemmin Onnen saari- ja Ei enää eilispäivää -elokuvia ei ole esitetty suurelle yleisölle – niitä ei ole koskaan nähty televisiossa tai julkaistu videotallenteina – mutta nyt Onnen saari on ilmestynyt nähtäville Elonetiin. KAVI on digitoinut 16-milliselle filmille kuvatun elokuvan säilyneen osan eli puoli tuntia. Loput tai ainakin huomattava osa alkuperäisestä puolitoistatuntisesta filmistä löytyy Ei enää eilispäivää -versiosta, jonka Kurkvaara leikkasi suoraan Onnen saaren ainoata esityskopiota käyttäen. Ei enää eilispäivää on säilynyt kokonaisena ja sen Elonet-ensi-ilta on vuonna 2021.
Elonetiin on hiljattain tullut myös Kurkvaaran ohjaama osuus neljän pohjoismaan yhdessä tuottamaan 4 x 4 -yhteistuotantoelokuvaan (1965). Pourquoi?-nimen saanut Suomen-osuus Kurkvaaran uran ainoa scopena kuvattu filmi.
ISSN 2342-3145. Avattu lokakuussa 2008. Noin 30 600 eri kävijää kuukaudessa (1/2024).