Steve McQueenin neljä klassikkoelokuvaa Yle Teemalla

Steve McQueen ja Dustin Hoffman Papillonin mainostaiteessa. Kuva: Smile Entertainment

Yle Teema esittää heinäkuun lopulla ja elokuun aikana neljä legendaarisen Steve McQueenin (1930–1980) tähdittämää klassikkoelokuvaa. Lauantai-iltaisin esitettävään sarjaan kuuluvat Robert Wisen ohjaama Tykkivene Jangtse-joella (1966), Peter Yatesin Bullitt (1968), Norman Jewisonin Thomas Crownin tapaus (1968) ja Franklin J. Schaffnerin Papillon (1973).

Steve McQueen elokuvassa Tykkivene Jangtse-joella. Kuva: 20th Century Fox

Richard McKennan romaaniin pohjautuva Tykkivene Jangtse-joella kertoo nimensä mukaisesti Jangtse-joella partioivasta tykkiveneestä, jonka miehistön tehtävänä on seurata vallankumouksen jälkeisen Kiinan tilannetta. Vuoteen 1926 sijoittuvan elokuvan päähenkilö on laivaan palvelemaan saapuva uusi konemies (McQueen). Nykyrahassa yli 90 miljoonaa dollaria maksanut 182-minuuttinen elokuva oli Yhdysvalloissa vuoden neljänneksi katsotuin ensi-ilta. Tykkivene Jangtse-joella sai kahdeksan Oscar-ehdokkuutta, mutta ei lopulta voittanut yhtäkään pystiä.

Neljällä Oscarilla uransa aikana palkittu ohjaaja Robert Wise on tunnettu myös sellaisista klassikkoelokuvista kuin West Side Story (1961), Sound of Music – laulava Trappin perhe (1965) ja Aja ääneti, aja syvällä (1958). Yksi McQueenin uran ensimmäisistä rooleista oli Wisen ohjaamassa Katujen kuninkaassa (1958), jonka pääosaa näytelleen Paul Newmanin kanssa McQueen nokitteli myöhemmin Liekehtivässä tornissa (1974).

Jacqueline Bissett, Bullittin Cathy. Kuva: Warner Bros.

Vuonna 1968 McQueen nähtiin kahdessa Alan Trustmanin käsikirjoittamassa klassikkofilmissä, Bullittissa ja Thomas Crownin tapauksessa. Bullittissa McQueen näyttelee sanfranciscolaista poliisia, joka jahtaa suojelussa olleen todistajan murhaajaa. Leikkauksestaan Oscarilla palkittu elokuva on jäänyt elämään yhtenä kaikkien aikojen autoelokuvista, joka oli erinomainen mainos uudelle Ford Mustang GT:lle. Trustmanin ja Harry Kleinerin käsikirjoittama elokuva pohjautuu Robert L. Fishin romaaniin, joka suomennettiin vuonna 1970 nimellä Lahjottu todistaja.

Frank Bullitt ja Ford Mustang GT. Kuva: United Artists

Bullitt oli brittiohjaaja Peter Yatesin läpimurtofilmi. Seuraavaa täysosumaansa hän sai odottaa lähes kymmenen vuotta: Tappajahai-kirjailija Peter Benchleyn romaaniin pohjautuva Syvyyden saalistajat (1977) oli sekin maailmanlaajuinen hitti. Syvyyden saalistajien naispääosassa nähty Jacqueline Bisset näytteli myös Bullittin naispääosan. Yatesin ohjaustöitä ovat myös muun muassa  Hiljaisuuden laki (1973), Fillarijengi (1979) ja Pukija (1983).

Myös Bullitt oli hyvä yleisömenestys. Yhdysvalloissa se oli vuoden viidenneksi katsotuin ensi-ilta, ja esimerkiksi Ranskassa se sai yli kolme miljoonaa katsojaa. Sen sijaan Thomas Crownin tapaus ei ollut niin valtava menestystarina, vaikka sen pääosissa nähtiin kaksi erittäin kovassa huudossa ollutta nimeä: McQueen ja Faye Dunaway, joka oli juuri lyönyt itsensä läpi Bonnien ja Clyden (1967) Bonniena. Trustmanin yksinään käsikirjoittama elokuva kertoo varakkaasta Thomas Crownista (McQueen), joka ajanvietteenään tehtailee lähes täydellisiä rikoksia. Viimeisintä pankkiryöstöä selvittävä vakuutustutkija (Dunaway) pääsee Crownin jäljille, mutta todisteet puuttuvat.

Thomas Crownin tapaus oli Yhdysvalloissa vuoden 19. katsotuin ensi-ilta ja se palkittiin Oscarilla Noel Harrisonin esittämästä The Windmills of Your Mind -laulusta.

McQueen ja Faye Dunaway elokuvassa Thomas Crownin tapaus. Kuva: United Artists

Teeman McQueen-sarjan päättävä Papillon (1973) on yksi McQueenin tunnetuimmista filmeistä, jossa hän myös tekee uransa parhaimman roolisuorituksen. Henry "Papillon" Charrierén väitetysti omaelämäkerralliseen romaaniin pohjautuva elokuva kertoo Pirunsaarelle lähetettävästä elinkautisvangista, jota odottaa ankea loppuelämä. Henry (McQueen) ei taivu vartijoiden tahtoon, eikä tätä "perhosta" häkki pitele, vaan vuosien mittaan Henry ja hänen ystävänsä Louis (Dustin Hoffman) yrittävät pakoa useampaankin otteeseen.

Dalton Trumbon ja Lorenzo Semple Jr:n käsikirjoittama Papillon oli tv-ohjaajana uransa aloittaneen Franklin J. Schaffnerin uran kolmas ja viimeinen täysosuma. Ensimmäinen oli Pierre Boullen romaaniin pohjautuva Apinoiden planeetta (1968), aikansa jättihitti ja yksi suurimmista scifi-klassikoista. Sitä seurasi Panssarikenraali Patton (1970), liki kolmituntinen biograafinen kuvaus kenraali George S. Pattonista. Seitsemällä Oscarilla palkittu Patton tuotti budjettinsa takaisin moninkertaisena pelkästään Yhdysvaltain lippuluukuilta. Kahden suurmenestyksen jälkeen Schaffner haukkasi liian suren palan kakkua: tsaari Nikolai II:sta kertova Nikolai ja Aleksandra (1971) oli yli kolmituntinen suurtuotanto, joka jäi tuntuvasti tappiolle.

McQueen elämänsä roolissa Papillonissa. Kuva: United Artists

Suurella budjetilla tuotettu Papillon oli ranskalais-yhdysvaltalainen yhteistuotanto, jonka tuottaja Robert Dorfmann oli aiemmin tehnyt yhteistyötä Jean-Pierre Melvillen kanssa. 13,5 miljoonalla dollarilla (nykyrahassa noin 75 miljoonaa dollaria) tuotettu Papillon teki niin paljon voittoa, ettei Dorfmann enää tuottanut yhtäkään filmiä. Elokuva keräsi Yhdysvalloista lähes 55 miljoonan dollarin lipputulot, mikä vastaa nykypäivän lipunhinnoilla yli 260 miljoonan lipputuloja. Yhdysvalloissa se oli vuoden neljänneksi katsotuin ensi-ilta, ja Euroopassakin se teki selvää jälkeä: Saksasta 8,5 miljoonaa, Ranskasta 3,8 miljoonaa ja Espanjasta 3,5 miljoonaa katsojaa. Suomessa Papillon meni kuin kuumille kiville: 759 301:llä katsojallaan se on tilastoidun historian kolmanneksi katsotuin elokuva. Vuonna 1972 alkaneen katsojatilastoinnin aikana Papillonia enemmän katsojia ovat saaneet vain Titanic (1997) ja Yksi lensi yli käenpesän (1975).

Schaffnerille Papillonin jälkeinen aika ei ollut enää ruusuilla tanssimista: keuhkosyöpään 69 vuoden ikäisenä kuollut Schaffner ehti ohjata enää vain kuusi elokuvaa. Niistä ainoastaan Brasilian pojat (1978) oli mainittava menestys, Sfinksi (1981) ja Bravo Giorgio (1982) puolestaan suuria floppeja. 

McQueenin ura jatkui vielä viidellä elokuvalla, joista ensimmäisenä valmistunut Liekehtivä torni oli taas valtava menestys ympäri maailman. Suomessa se ei kuitenkaan pärjännyt alkuunkaan Papillonille.

1970-luvun lopulla McQueen sai kuulla sairastavansa mesotelioomaa, keuhkosyöpää, jonka aiheuttaja on useimmiten asbesti. McQueen uskoi syyn löytyvän hänen ajastaan laivastossa, jolloin hän joutui poistamaan piippuja suojannutta asbestia. Lääketiede ei tuntenut parannuskeinoa McQueenin syöpään, eikä hänen kokeilemansa vaihtoehtoiset parannuskeinotkaan tuottaneet tulosta. Lokakuussa 1980 näyttelijä matkusti Meksikoon poistattamaan syövän etäpesäkkeitä, vaikka hänen lääkärinsä oli kertonut, ettei operaatiota voida suorittaa eikä potilaan sydän kestäisi rasitusta. Marraskuun 7. päivänä vuonna 1980, 12 tuntia operaation jälkeen, McQueen kuoli sydämenpysähdykseen 50 vuoden ikäisenä.

Tykkivene Jangtse-joella esitetään Yle Teemalla 29. heinäkuuta, Thomas Crownin tapaus 5. elokuuta, Bullitt 12. elokuuta ja Papillon 19. elokuuta.

Warner Bros. julkaisi viime vuonna Blu-ray-kokoelman Steve McQueenin elokuvista Täyskäsi-Kid (1965), Bullitt (1968) ja Le Mans (1972).