Jussi-palkittu Ritva Vepsä on kuollut

Ritva Vepsä elokuvassa Totuus on armoton (1963). KAVI

Jussi-palkittu näyttelijä Ritva Vepsä kuoli lauantaina 30. heinäkuuta 75 vuoden ikäisenä. Keuhkosyöpää sairastaneen Vepsän kuolemasta uutisoi ensimmäisenä Iltalehti. Vepsä oli syntynyt Helsingissä helmikuun 12. päivänä vuonna 1941.

Vepsä oli ensimmäisen filmiroolinsa saadessaan vasta 16-vuotias. Vepsä pääsi näyttelemään Laila Lehikoisen roolin Maiju Lassilan Nuori mylläri -näytelmän värifilmatisoinnissa, jonka Valentin Vaala ohjasi. Vepsällä oli avustajatason tehtävä Niskavuoren naisissa, Vaalan toisessa samanvuotisessa värifilmissä. Samanlaisia pikkurooleja Vepsä näytteli myös Suomen Filmiteollisuuden tuottamissa ja Aarne Tarkaksen ohjaamissa komedioissa Vatsa sisään, rinta ulos! (1959) ja Minkkiturkki (1961).

19-vuotiaana Vepsä näytteli yhden päärooleista Maunu Kurkvaaran Autotytöissä (1960). Samana vuonna Vepsä meni naimisiin ohjaajana, tuottajana ja näyttelijänä uraa luoneen Yrjö Tähtelän kanssa; pari erosi vuonna 1979. Vepsän ja Kurkvaaran yhteistyö jatkui vielä viidellä elokuvalla – Rakas... (1961), Naiset (1964), Raportti eli balladi laivatytöistä (1964), Kielletty kirja (1965) ja Miljoonaliiga (1968) – joissa useimmissa Vepsällä oli aikaansa nähden "rohkeita" sivurooleja. 1960-luvun alussa Vepsä nähtiin myös miehensä tuottamassa Varjostettua valoa -filmissä (1962), jonka Jarno Hiilloskorpi ohjasi.

Vuonna 1962 Vaala kuvasi 44:nen ja viimeisen pitkän elokuvansa, Mauri Sariola -filmatisoinnin Totuus on armoton (1963), jonka toisessa naispääosassa Vepsä nähtiin. Samana vuonna Vepsä näytteli puhelinkeskuslotta Ritvan roolin Mikko Niskasen Sisseissä.

Ritva Vepsä ja Helge Herala elokuvassa Varjostettua valoa (1962). Tähtelä-Filmi

Kurkvaaran filmituotannon huvettua Vepsän elokuvauran näkyvin kausi alkoi, mutta kesti vain muutaman vuoden. Vuonna 1969 Vepsä nähtiin naispääosassa sekä Donnerin värielokuvassa Sixtynine 69 että Risto Jarvan tieteisfiktioelokuvassa Ruusujen aika (1969), jotka yhdessä toivat Vepsälle parhaan naisnäyttelijän Jussi-palkinnon vuonna 1970. Vuoden 1970 alussa ensi-iltansa sai Donnerin Naisenkuvia, jossa Vepsä näytteli uransa viimeisen elokuvapääosan.

1970-luvulla Vepsä nähtiin vielä sivuosassa Matti Kassilan komediassa Meiltähän tämä käy (1973), päähenkilö Aimon ex-vaimona Jarvan jättihitissä Loma (1976) sekä yhtenä Simon enkeleistä Spede Pasasen jättihitissä Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit (1979). Vepsä palasi rooliinsa vielä Koeputkiaikuisen jatko-osassa, Pasasen ohjaamassa Tup-akka-lakossa (1980). Tup-akka-lakon lisäksi hänet nähtiin koko 1980-luvun aikana vain pienissä osissa Jaakko Pakkasvirran Pedon merkissä (1981) ja Pekka Parikan Pohjanmaassa (1988). 1990-luvun elokuvaroolien määrä jäi yhteen.

Viimeiset elokuvaesiintymisensä Vepsä teki Mika Kaurismäen Haarautuvan rakkauden talossa (2009) ja Teemu Nikin komediassa 3 Simoa (2012). Vepsä nähtiin myös lukuissa televisiotuotannoissa 1960-luvun alkuvuosilta lähtien.

Ritva Vepsä valkokangasdebyytissään Vaalan Nuoressa myllärissä (1958). KAVI

Vepsä Autotytöissä (1960). KAVI / Kurkvaara-Filmi

Jaakko Pakkasvirta, Vepsä ja Yrjö Tähtelä elokuvassa Rakas... (1961). MTV / Kurkvaara-Filmi

Helge Herala ja Vepsä elokuvassa Varjostettua valoa (1962). Tähtelä-Filmi

Vepsä ja Tarja Markus elokuvassa Ruusujen aika (1969). MTV / Filminor

Sven-Bertil Taube, Vepsä ja Jörn Donner elokuvassa Sixtynine 69 (1969). Finnkino / Jörn Donner Productions

Vepsä ja Donner elokuvassa Sixtynine 69. Finnkino / Jörn Donner Productions

Donner ja Vepsä elokuvassa Naisenkuvia (1970).