Saako huonosta elokuvasta tehtyä hyvän uudelleenfilmatisoinnin? – Blu-ray-arvostelussa The Comeback Trail (2020)

Uudelleenfilmatisointien teko hyvistä elokuvista on useimmiten turhaa ja typerääkin, mutta huononkin elokuvan uudelleen filmaamisessa on omat ongelmansa, kuten George Gallon ohjaama The Comeback Trail osoittaa. Se pohjautuu 1970-luvulla kuvattuun ja käytännössä julkaisematta jääneeseen luokattoman huonoon komediaan, joka saa Spede Pasasen tuotannon näyttämään elokuvataiteen huippusaavutukselta. Joku tuottaja tai ohjaaja se on nähnyt YouTubessa ja keksinyt ostaa oikeudet uudelleenfilmatisointiin, vaikka juoni ja tarina ovat niin kuluneita, että samanlaisen teoksen olisi voinut tehdä myös »omasta päästään».

Robert De Niro näyttelee ikääntyvää elokuvatuottaja Maxia, joka on aina rahaton, korviaan myöten veloissa ja silti pitää kynsin hampain kiinni ainoasta hyvästä käsikirjoituksesta, joka hänen tuotantoyhtiöönsä on koskaan eksynyt. Tällä kertaa Max on kunnon lirissä, kun Reggie (Morgan Freeman) kyllästyy odottelemaan rahojaan ja uhkaa tapattaa hänet, ellei tilipäivä koita kolmen vuorokauden sisällä. Maxin ja hänen veljenpoikansa (Zach Braff) seuraavat päivät ovat täynnä onnettomia ja onnekkaita sattumia. Max keksii keinon tienata miljoonia: hän aikoo aloittaa elokuvan tuotannon ja aiheuttaa päänäyttelijänsä kuoleman, jolloin valmistusvakuutus pamahtaa saman tien hänen tililleen. Sen verran inhimillinen Max kuitenkin on, ettei hän halua tapattaa nuorta näyttelijää, vaan vanhainkodissa itsemurhaa hautovan entisen lännensankarin (Tommy Lee Jones), joka on autuaan tietämätön siitä, minkälaiseen elokuvaan hän on lupautunut mukaan.

The Comeback Trail tuo välittömästi mieleen Mel Brooksin mestariteoksen Kevät koittaa Hitlerille (1967), jossa niin ikään huonosti menestynyt tuottaja ja tämän hölmö apuri päättävät rikastua huijaamalla, mutta kaikki meneekin pieleen – tai siis hyvin. Miltään muilta osin näitä kahta elokuvaa ei kannata toisiinsa verratakaan. Myös Barry Sonnenfeldin Get Shorty – hyvä pätkä (1995) tulee mieleen, eikä The Comeback Trail pärjää vertailussa sillekään, ei likimainkaan.

The Comeback Trailissa on tasan yksi hauska hetki ja sekin on lapsellista pieruhuumoria. Ohjaaja George Gallo on tehnyt tahatonta ja tahallista camp-huumoria, jossa vanhat ja väsyneet näyttelijätähdet tuhlaavat kykyjään, joille ei näytä enää olevan kysyntää laadukkaampien rainojen puolella, nämä kun eivät taida haluta näytellä sivuosassa isoisiä. De Niron ja Jonesin karisma on vuosien varrella saattanut vähentyä, mutta kadonnut se ei ole minnekään ja heidän hartioillaan tämäkin elokuva lepää.