Londonin tarina elää, vaikka toteutustapa takkuaa – arvostelussa Erämaan kutsu (2020)

Jack Londonin Erämaan ääni, maailmankirjallisuuden klassikko yli sadan vuoden takaa, ansaitsee uusia elokuvasovituksia aina tasaisin väliajoin. Chris Sandersin ohjaama tuorein filmatisointi on aivan toisenlainen kuin ne aiemmat, joita tehtäessä ei ollut edes teknillisiä mahdollisuuksia vastaavaan toteutustyyliin, mutta olisiko ollut haluakaan lähteä samalle tielle.

Sandersin Erämaan kutsu on nimittäin toteutettu lähes kokonaan fotorealistisena animaationa. Se on nähty parhaana tapana kertoa Londonin tarina sen oikean päähenkilön eli Buck-koiran näkökulmasta. Liikkeentallennustekniikkaa hyödyntävä animaatio on todella hyvännäköistä ja elokuvan koirat ovatkin aidompia kuin sen maisemat, jotka nekin on piirretty tietokoneella ja harvat aidot maisematkin on liitetty studiossa kuvatun materiaalin taustalle. Tämä on osoitus haluttomuudesta lähteä kuvaamaan oikeaa elokuvaa, sellaista, jonka tekeminen vaatii oikeita ponnisteluita ja kykyä sietää vaihtelevia kuvausolosuhteita. Erämaan kutsu on insinööritaidetta, jossa aitoja maisemia vilahtaa juuri sen verran, että ne ehtii ottaa ilosylin vastaan. Kuolleet CGI-kuvat eivät voi eivätkä ne saa olla tulevaisuuden tapa tehdä tällaisia tarinoita.

Kenties toinen syy valittuun toteutustapaan on päänäyttelijä Harrison Fordissa, joka on liki kahdeksankymppinen ja todennäköisesti haluton lähtemään pitkälle kuvausmatkalle Alaskaan. Ford on kyllä mainio Johnina, sympaattisena ja elämän kaltoin kohtelemana kullankaivajana, joka ottaa niin ikään kovia kokeneen Buck-koiran tasaveroiseksi toverikseen. Fordin tilalla olisi kuitenkin kernaasti nähnyt vähäisemmänkin näyttelijän, jos se olisi merkinnyt kuvauksia aidoissa lokaatioissa. Tällaista valintaa tuskin koskaan tehtiin; eiköhän tuotantotapa ollut valittu jo ennen kuin Ford tuli mukaan.

Aiemmin vain animaatioita ohjanneen Sandersin Erämaan kutsun inhimillinen ydin on Londonin alkuperäisteoksessa, joka on ihmiskunnan harmonisen yhteiselon toivossaan sentimentaalinen ja silti järkevä. Uutta elokuvaa tehtäessä alkuperäisteoksesta on poikettu vain sellaisissa kohdin, jotka olisivat saaneet herkkähipiäiset 2020-luvun katsojat ilmaisemaan ärtymystään. Nimittäin Buckista on tehty yltiösympaattinen koira, joka ei esimerkiksi tapakaan toista koiraa päästäkseen koiravaljakon kärkeen. Elokuvan lopusta on jätetty kokonaan pois intiaanit, mutta muuten loppu onkin melkoisessa ristiriidassa aiemman sievistelyn kanssa.

Tallennejulkaisu:

Levittäjä: Disney Kuvasuhde: 2,39:1 Ääni: DTS-HD MA 7.1 (englanti), DD 5.1 (suomi) Tekstitys: suomi, ym. Ikäraja: 12 Lisämateriaali: pari dokumenttia elokuvan teosta ja traileri.