Parasite (2019)

Eteläkorealaisen Bong Joon-hon Parasitesta tuli historian ensimmäinen parhaan elokuvan Oscarin voittanut vieraskielinen elokuva. Enemmän kuin Parasiten ylivertaisuudesta se saattaa kertoa halusta valita voittajaksi oikea elokuva – sellainen, jossa pääosassa ovat sisältö, ilmaisu ja muoto eivätkä erikoistehosteet tai kaikkien miellyttämiseen tähtäävät kaupalliset lähtökohdat. Tietysti Parasite on erittäin kaupallinen elokuva sen yleisöystävällisyydessä, sillä mitä muuta hyvä elokuva voisikaan olla.

Pääosassa ovat nämä loiset eli köyhä, mutta kekseliäis ja suorastaan hävytön perhe, joka elelee surkeassa kivijalka-asunnossa katutason alapuolella ja yrittää hankkia elannon taittelemalla pizzerian pizzalaatikoita. Sitten onni kääntyy, kun perheen teini-ikäinen poika Ki-woon pääsee rikkaan perheen tyttären englannin kielen opettajaksi. Yksityistunnit komeassa, modernissa talossa alkavat ja samalla valheiden määrä kasvaa. Ki-woon onneksi rikkaan tytön vanhemmat ovat niin sinisilmäisiä ja hyväuskoisia, että hänen onnistuu isänsä, äitinsä ja siskonsa kanssa vallata kaikki perheen tärkeimmät palvelijan paikat. Se käykin hetkessä, mutta mitä sen jälkeen?

Parasitessa liikutaan pitkälti vain kahdessa rakennuksessa, mutta Bong on välttänyt näytelmällisyyden ja tunkkaisen sisätiladraaman vaikutelman täysin. On mielenkiintoista katsoa, miten korealaisohjaaja hyödyntää esimerkiksi Hitchcockin tapaa rajata myös roolihahmojen määrä ihan minimiin. Tästä seuraa se etu, että suurkaupungissakin liikuttaessa ollaan jatkuvasti niin eristyksissä, että tavallaan mikä tahansa on mahdollista ja katsojan on helppo hyväksyä yllättävätkin juonenkäänteet, koska kukaan ei kyseenalaista mitään. Järjen ääntä ei ole. Elokuvan tilanteet alkavat kärjistyä siinä vaiheessa, kun vieras ihminen tulee soittelemaan ovikelloa keskiyön sateessa.

Kerrontatyyliltään ja visuaaliselta toteutukseltaan Parasite on helppo tunnistaa korealaiselokuvaksi. Siinä on paljon tummia kuvia, ultramoderneilta tuntuvia lokaatioita ja niiden täydellisiä vastakohtia – kaikki nämä usein kylmissä ja vihertävissä värisävyissä. Kylmyys koskee myös elokuvan roolihahmoja, sillä vaikka näistä ei kukaan ole oikeasti läpeensä paha, ei heihin haluaisi oikeassa elämässä tutustuakaan.

Tallennejulkaisu:

Levittäjä: Future Film, 2020 Kuvasuhde: 2,39:1 Ääni: DTS-HD MA 5.1 Tekstitys: suomi, ruotsi Ikäraja: 16 Lisämateriaali: ei lisämateriaalia.