Boccaccio '70 (1962)

BOCCACCIO '70
Italia / Ranska 1962

Ohjaus: Vittorio De Sica, Federico Fellini, Luchino Visconti, Mario Monicelli
Käsikirjoitus: Federico Fellini, Luchino Visconti, Mario Monicelli, ym.
Tuotanto: Carlo Ponti, Tonino Cervi
Pääosissa: Sophia Loren, Anita Ekberg, Romy Schneider

3 tuntia 15 minuuttia

Neljä suurta italialaisohjaajaa löivät hynttyyt yhteen ja tekivät episodielokuvan Giovanni Boccaccion (1313–1375) tekstien innoittamana. Kolossaalisen pitkä elokuva kertoo rakkaudesta, seksistä, rahasta ja moraalista 1960-luvun Italiassa.

Mario Monicellin ohjaamassa episodissa seurataan nuoren avioparin ensimmäisiä avioliiton päiviä. Luciana (Marisa Solinas) ja Renzo (Germano Gilioli) viettävät myös työpäivät saman katon alla, sillä molempien leipä tulee tehtaasta, jonka talousosastolla vaimo työskentelee ja mies puolestaan huonopalkkaisena varastomiehenä. Muutoin tässä ei ole mitään ongelmaa, mutta firma ei työllistä avioituneita naisia, joten Lucianan on pidettävä avioliittonsa salassa, vaikka hölmö esimies onkin häneen ihastunut. 1960-luvun Italiassa(kin) ajatuksena oli, että mies elättää vaimonsa, joten naituja naisia ei tarvinnut palkata – eikä heitä olisi silloin oikein voinut yrittää iskeäkään...

 Luonnollisestikin Federico Fellinin ohjaama episodi on filmin omalaatuisin. Mazzuolo (Peppino De Filippo) on palopuheita pitävä tohtorismies, jolle moraali ja varsinkin siveys ovat kaikki kaikessa. Kun hänen kotinsa vastapäiselle tontille pystytetään maitoa mainostava suuri mainostaulu Anita Ekbergin meijereiden antaessa omanlaisiaan mielleyhtymiä, Mazzuolo on vähällä saada hermoromahduksen. Lopulta hän saakin, sen hermoromahduksen, ja joutuu kerrostalonkorkuisen Ekbergin jahtaamaksi. Fellinin ”versio” Nathan Juranin Jättiläisnaisen hyökkäyksestä (1958) tarjoaa viihteellisyyden ohella monia erilaisia tulkintamahdollisuuksia, mutta selvää on ainakin se, että Fellinin mielestä kukkahattutädit ja -sedät puhuivat seksin paheellisuudesta juuri siksi, koska heillä itsellään oli siitä puutetta.

Siinä missä Fellinin episodi on absurdiudessaan mieleenpainuvin ja toteutukseltaan satumainen, on Luchino Viscontin ohjaama jakso elokuvan kentis paras ja filmillisessä mielessä perinteisin. Tarina on tavattoman tuttu ja yksinkertainen; nuori kreivi (Tomas Milian) juoksee vieraissa ja vieläpä maksullisissa naisissa, vaikka kotona odottaa Romy Schneiderin näköinen vaimo. Kun kreivin naisseikkailut tulevat iltapäivälehtien kautta myös vaimon tietoon, vaimo on kuin ei olisikaan – ja saa miehen raivosta epätoivoiseksi.

Filmin päättää Vittorio De Sican ohjaama tarina, jossa Sophia Lorenin näyttelemä, hyvät muodot omaava nuori nainen tienaa leipänsä huvipuiston kojun pitäjänä ja myöskin järjestämällä arpajaisia, joissa pääpalkintona on yö hänen kanssaan. Italialaisen neorealismin isä on ohjannut tällä kertaa elokuvan, joka saattaa hyvinkin perustua tositapahtumiin, mutta realistisen tragedian sijaan tarina on kerrottu värikkäänä ja väritettynä komediana, aitoitalialaiseen tyyliin.

LISÄMATERIAALI

Traileri ja kuvagalleria.

DVD-JULKAISU