Pelon palkka (1953)

LE SALAIRE DE LA PEUR
Ranska / Italia 1953

Ohjaus: Henri-Georges Clouzot
Käsikirjoitus: Henri-Georges Clouzot, Jérôme Géronimi
Tuotanto: Henri-Georges Clouzot
Pääosissa: Yves Montad, Charles Vanel

2 tuntia 27 minuuttia

Henri-Georges Clouzot'n tunnetuimpiin elokuviin lukeutuva Pelon palkka perustuu mitä yksinkertaisimpaan ideaan, mutta ohjaaja-käsikirjoittajan lahjoilla siitä on syntynyt aikaa kestänyt mestariteos. Georges Arnaudin romaaaniin perustuva elokuva kertoo muutamasta pennittömänä Etelä-Afrikassa asuvasta eurooppalaisesta, jotka ottavat vastaan erittäin vaarallisen työtehtävän, sillä siinä onnistuessaan he saisivat sievoisen summan rahaa ja mahdollisuuden palata takaisin kotiseuduilleen.

Yves Montadin näyttelemä Mario, hänen kanssaan johonkin samaan liikkeeseen kuulunut Jo (Charles Vanel) sekä kylmäpäinen saksalainen Bimba (Peter van Eyck) ja hölmö Luigi (Folco Lulli) ovat ne neljä onnellista, jotka saavat mahdollisuuden uuteen elämään. Suuren öljy-yhtiön yhdellä öljykentällä on alkanut tulipalo, jonka sammuttamiseen tarvitaan nitroglyseriiniä; ainoastaan sillä voi synnyttää riittävän suuren ”puhalluksen”, jolla loputtomasti palava liekki sammuisi. Aine on kuljetettava päivän ajomatkan päähän rekoilla. Nitroglyseriinillä lastattuja rekkoja ei kukaan selväjärkinen lähde ajamaan, joten tehtävään palkataan epätoivoinen nelikko. Mario ja Jo ottavat yhden auton, Bimba ja Luigi toisen. Tehtävän riskit ovat tiedossa, mutta piinaava jännitys ja suoranainen pelko ovat vieläkin pahempia kuin he osasivat odottaa. Matka taittuu hitaasti, kun jokaista monttua, kuoppaa ja uraa on väistettävä. Aukealla paikalla puhaltavaa tuulta vastaan taas  on taisteltava nopeudella.

Juuri tämän yksinkertaisempaa asetelemaa ei jännityselokuvassa voi olla, mutta näistä aineksista Clouzot ottaakin kaiken irti – eihän tästä muuten kaksi- ja puolituntista filmiä olisi syntynytkään. Ensimmäinen tunti menee lähes kokonaisuudessaan siihen, kun kuvataan miesten oleskelua kylässä ja kylän oloja, loput puolitoista tuntia onkin lähes yhtäjaksoinen jännitysnäytelmä. Huonoja teitä ja tuulta sekä aikaa vastaan taistelemisen lisäksi miehet joutuvat kamppailemaan omien pelkojensa kanssa, jotka ovatkin aiheellisia, kun selän takana on tuhat litraa nitroglyseriiniä.

Cannesin elokuvafestivaalien pääpalkinnon syystäkin voittanut Pelon palkka on Clouzot'n suuri taidonnäyte, jonka kaunistelematon visuaalinen ilme ja kyynisyys tuovat mieleen viitisen vuotta myöhemmin valmistuneen Pahan kosketus. Tuskin on kaukaa haettua väittää, että Orson Welles oli Clouzot'n filmin nähnyt, vaikka ne tietysti tarinoiltaan eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.

Oman aikansa elokuvaksi varsin rohkeita eroottisiakin kuvia naisvartaloista tarjoileva elokuva oli monin tavoin aikaansa edellä. Tässä onkin osasyy siihen, miksi se toimii tänäkin päivänä, vaikka tapa tehdä jännityselokuviakin on muuttunut. Massiivisesta pituudestaan huolimatta Pelon palkka on alusta loppuun saakka kiinnostavaa ja jännittävää seurattavaa, joka onnistuu yllättämään useampaankin otteeseen.

LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU