
TO KILL A MOCKINGBIRD
Yhdysvallat 1962
Ohjaus: Robert Mulligan
Käsikirjoitus: Horton Foote
Tuotanto: Alan J. Pakula
Pääosissa: Gregory Peck, John Megna
2 tuntia 9 minuuttia
Harper Leen romaaniin perustuva Kuin surmaisi satakielen on yksi elokuvahistorian suurimmista klassikoista ja mestariteoksista, joka on erinomainen esimerkki monitasoisesta tarinasta. Vain kolmella Oscarilla – parhaasta miespääosasta, lavastuksesta ja käsikirjoituksesta – palkittu elokuva oli myös Alan J. Pakulan läpimurto. Kuin surmaisi satakielen -elokuvassa hän oli vielä tuottaja, mutta 1970-luvulla hänestä tuli yksi aikansa kiinnostavimmista amerikkalaisohjaajista.
Gregory Peck näyttelee elämänsä roolin Atticus Finchinä, 1930-luvun etelävaltiossa asuvana köyhänä asianajajan, joka puolustaa paikallisia käytännössä ilman maksua. Eräskin maanviljelijä maksaa Atticusin palkkion ruokana, koska lama vei häneltä kaikki rahat – tämän Atticus ymmärtää paremmin kuin hyvin eikä ole lainkaan pahoillaan siitä, että hän, itsekin köyhä mies, saa palkkansa ruokana.
Atticus elää yhdessä kymmenen- ja kuusivuotiaiden lastensa, Jemin ja Scoutin, kanssa. Vaimo on kuollut useita vuosia sitten, joten nyt Atticusin on oltava lapsilleen sekä isä, äiti että elättäjä. Kotitöissä ja lasten kasvatuksessa häntä auttaa perheenjäsenestä käyvä piika, joka on luonnollisestikin tummaihoinen. Siinä, missä Atticus on moitteeton ihminen eikä hyväksy rasismia missään sen muodossa, on hän kuitenkin taipuvainen yhteiskunnan vallitseviin sääntöihin; kun hän esimerkiksi antaa piialle autokyydin kotiin, menee piika automaattisesti istumaan takapenkille, vaikka etupenkilläkin olisi tilaa.
Atticusin lapset ovat viettäneet koko ikänsä yhdessä, leikkien kaksistaan. Jem on kymmenvuotias poika, Scout puolestaan kuusivuotias tyttö, jossa on tietysti isoveljensä takia huomattavan paljon poikamaisia piirteitä. Kaksikon suurimpiin huveihin lukeutuu naapurusten seuraaminen; on äksy vanhapiiika, mukava nainen ja heidän tietämättään sopiva vaimoehdokas heidän isälleen sekä ränsistyneessä talossa asuva outo perhe, jota kaikki välttelevät. Perheen poika, Boo (Robert Duvall), on huhujen mukaan parimetrinen mielisairas hiippailija, joka liikkuu ulkona vain yöaikaan eikä puhu kenellekään.
Seuraa Jem ja Scot saavat kesäisin naapurissa asuvan tätinsä luo saapuvasta Dillistä (John Megan). Yhdessä tämä kolmikko lähtee seuraamaan, kuinka Atticus puolustaa oikeudessa mustaa maanviljelijää, jota syytetään valkoisen tytön raiskaamisesta. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö syytetty olisi syytön, mutta elettäessä 1930-luvun etelävaltioissa Yhdysvalloissa sillä ei ole mitään merkitystä. Atticus yrittää saada asian muuttumaan, samanaikaisesti kun hänen lapsensa kasvavat ja lapsellisuus saa päättyä heidän seuratessaan oikeudenkäyntiä ja sen vaikutusta kotikylän asukkaissa.
Symboliikkaakin sisältävä elokuva tekee selväksi jo alkutekstijaksossaan, ettei kyseessä ole mikään tyypillinen 1960-luvun elokuva. Hienon alkutekstijakson jälkeen seuraa kuitenkin vielä jotakin paljon, paljon hienompaa, nimittäin täysin moitteetta, upeasti ohjattua draamaa, mestarillisesti käsikirjoitettu tarina ihmisistä ja ajasta sekä täydellinen tekninen ja taiteellinen toteutus taivaallista musiikkia myöten. Ohjaaja Robert Mulligan – jolla oli ennen Satakieltä takanaan muutamia tähtivetoisia filmejä Rock Hudsonin, Tony Curtisin ja Anthony Perkinsin kanssa tehtyinä – ei enää koskaan noussut tämän mestariteoksen tasolle, mutta toisaalta se ei ole mikään yllätys, kun ottaa huomioon elokuvan käsikirjoituksen poikkeuksellisen tasokkuuden.
Blu-ray-julkaisun lisämateriaaleissa olevan dokumentin perusteella Gregory Peck oli oikeastikin luonteeltaan ja maailmankuvaltaan lähellä Atticus Finchiä, jota luonutta Harper Leetä hän piti kirjallisuuden suurena nerona. Ei siis ole ihme, että Peckin roolisuoritus Finchinä on yksi valkokangashistorian aidoimmista.
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
LISÄMATERIAALI
Erinomainen A Conversation with Gregory Peck -niminen dokumentti (97 min, SD-tasoisena), Fearful Symmetry -dokumentti elokuvan teosta (90 min, SD-tasoisena), Gregory Peckin Oscar-puhe, American Film Institute palkitsee Peckin elämäntyöstään (10 min), Mary Badhamin haastattelu 1990-luvulta (11 min), ohjaajan ja tuottajan kommenttiraita, traileri sekä HD-tasoinen tuore 9-minuuttinen dokumentti Universalin klassikkoelokuvien restauroimisesta.
BLU-RAY-JULKAISU
| Julkaisija: |
Universal |
|
| Tekstitys: |
Suomi, norja, tanska, ruotsi |
|
| Ääni: |
DTS-HD Master Audio 5.1 |
|
| Kuva: |
16:9 (1.85:1) |
|
| Levyjä: |
1 |
![]()
ISSN 2342-3145. Avattu lokakuussa 2008. Noin 30 600 eri kävijää kuukaudessa (1/2024).