4K UHD -arvostelussa Star Trek: Uusi sukupolvi -sarjan elokuvat (1994–2002)

	STAR TREK: GENERATIONS Yhdysvallat 1994 Ohjaus: David Carson Käsikirjoitus: Ronald D. Moore, Brannon Braga Tuotanto: Rick Berman Pääosissa: Patrick Stewart, Jonathan Frakes; Brent Spiner 1 tunti 58 minuuttia
	STAR TREK: FIRST CONTACT Yhdysvallat 1996 Ohjaus: Jonathan Frakes Käsikirjoitus: Ronald D. Moore, Brannon Braga Tuotanto: Rick Berman Pääosissa: Patrick Stewart, Jonathan Frakes, Brent Spiner 1 tunti 51 minuuttia
	STAR TREK: INSURRECTION Yhdysvallat 1998 Ohjaus: Jonathan Frakes Käsikirjoitus: Michael Piller Tuotanto: Rick Berman Pääosissa: Patrick Stewart, Jonathan Frakes, Brent Spiner 1 tunti 43 minuuttia
	STAR TREK: NEMESIS Yhdysvallat 2002 Ohjaus: Stuart Baird Käsikirjoitus: John Logan, Rick Berman, Brent Spiner Tuotanto: Rick Berman Pääosissa: Patrick Stewart, Jonathan Frakes, Brent Spiner 1 tunti 57 minuuttia

Useiden »sisarsarjojen» ja elokuvien takia ei aina tule muistaneeksi, että alkuperäistä Star Trek -televisiosarjaa tehtiin vain kolmen vuoden ajan 1960-luvun lopulla. Sarjan hahmot ja alkuperäiset näyttelijät palasivat rooleihinsa vuonna 1979 valmistuneessa valkokangaselokuvassa, joka sai vuoteen 1991 mennessä viisi jatko-osaa. Näistä elokuvista ylivoimaisesti paras – ainakin näin ei-fanin mielestä – oli kuudes osa. Odotukset sitä seuranneen uuden elokuvasarjan suhteen olivat siis jonkinmoiset, ja pettymys on sitäkin suurempi.

Vuosina 1987–1994 tuotetun Star Trek: Uusi sukupolvi -televisiosarjan hahmot siirrettiin valkokankaalle neljässä vuosina 1994–2002 tuotetussa elokuvassa. Yhteistä näille teoksille ovat suhteellisen korkeat tuotantoarvot, mutta myöskin tympeä televisiomaisuus. Vaikka resurssit olivat huikeat, elokuvien käsikirjoitukset olivat vain pitkitettyjä tv-sarjan jaksoja ja ohjaajat ja kuvaajat rutinoituneita nimenomaan television eikä elokuvan puolelta.

Kaikki elokuvasarjan toistuvat ongelmat ovat läsnä jo David Carsonin ohjaamassa Star Trek: Sukupolvissa (1994). Rytmi ja kerronta ovat hyvin televisiomaisia. Ärsyttävintä tässä on tapa seurata limittäin eri hahmoja ja katkoa kohtaukset kesken ja palata niihin sen sijaan, että kohtaukset etenisivät alusta loppuun saakka.

Jännitystä tai jännitteitä ei ole tässä eikä myöhemmissäkään elokuvissa. Roolihahmot ovat niin yksiulotteisia, ettei ihmekään, että näyttelijäsuoritukset ovat täynnä maneereja. Liian paljon on luotettu siihen, että elokuvien katsojat tuntevat televisiosarjan tapahtumat.

William Shatner, jolla on karismaa vaikkei näyttelijälahjoja, on »vaihtunut» Patrick Stewartiin, jonka kohdalla tilanne on päinvastainen. Spockin sijasta elokuvien koomisena outolintuna on Brent Spinerin näyttelemä androidi Data, joka opettelee ihmisen tunne-elämän saloja. Data on pikkupoikia varten tehty hahmo, mutta silti elokuvien aidoin roolihahmo.

David Carsonin jälkeen sarjan seuraavat kaksi elokuvaa, Star Trek: Ensimmäisen yhteyden (1996) ja Star Trek: Kapinan (1998), ohjasi elokuvissa Rikeria näyttelevä Jonathan Frakes. Neljännen ja viimeisen elokuvan, Star Trek: Nemesiksen (2002), ohjasi toimintaelokuvien taitavana leikkaajana tunnettu Stuart Baird.

Myös alkuperäisiä Star Trek -elokuvia tehtäessä näyttelijät päästettiin ohjaamaan, mutta parhaimmat tulokset saavutettiin silti Nicholas Meyerin ohjauksessa sarjan toisessa ja kuudennessa osassa. Myös Star Trek: Uusi sukupolvi -elokuvat olisivat kaivanneet näkemyksellistä, elokuvallisuuteen pyrkivää ohjaajaa. Toisaalta ohjaajina kokemattomia Carsonia, Frakesia ja Bairdia ei voi syyttää kaikesta. Käsikirjoitukset olivat kehnoja ja elokuvien kuvaajiksi valittiin joka kerta televisiossa rutinoituneita tekijöitä. Scope ja kymmenien miljoonien taalojen budjetit eivät paljon auta, jos tekijät ovat tottuneet tekemään aivan toista formaattia.

Elokuvasarjan viimeistä osaa on pidetty heikoimpana ja siihen lienee syynä se, että Star Trek: Nemesis luottaa enemmän geneeriseen scifi-toimintaelokuvan juoneen ja suoraan toimintaan kuin televisiosarjan kerronnan jäljittelyyn. Pääroistoa näyttelevä Tom Hardy tekee elokuvassa yhden ensimmäisistä rooleistaan.

Paramount Picturesin 4K-restauroidut versiot Star Trek: Sukupolvet -sarjan elokuvista ovat kaikki periaatteessa korkeatasoisia, mutta Star Trek: Kapinassa filmirae on poistettu lähes kokonaan. 4K-tasoisena rakeen erottaa juuri ja juuri, jos sitä alkaa erikseen kuvasta hakemaan. Rakeen poistamalla hävittää detaljeja ja ennen kaikkea elokuvallisen ilmeen. Star Trek: Nemesis on kuvaukseltaan muita osia huomattavasti tummempi ja siinä on myöskin muutamia kuvanlaadultaan selvästi heikompia kohtauksia.