Apinan vuosi (1983)

Heikki Salomaa on Ilari, onneton abiturientti.

Harri Sirolan kolme vuotta aiemmin ilmestyneeseen Abiturientti-esikoisromaaniin pohjautuva Apinan vuosi (1983) oli Janne Kuusen debyytti pitkän elokuvan ohjaajana. Suomalaisen elokuvan hukkaan heitettyihin (alityöllistettyihin) lahjakkuuksiin lukeutuvan Kuusen esikoiselokuva on nuorten miesten tekemä elokuva nuoresta miehestä ja omasta ajastaan. Yhden sukupolven ja yhden aikakauden nuorison maailmankuvan luomuksena se on paljon kiinnostavampi kuin varsinaisena elokuvana.

Ensimmäisen elokuvaroolinsa tekevä Heikki Salomaa näyttelee Ilaria, eräänlaista versiota Sirolasta itsestään. Rikkaiden vanhempien pojan tulevaisuus on valmiiksi pedattu: tuomarin pojasta tulee lääkäri. Ilaria tämä ei kuitenkaan tavattomasti kiinnosta, vaikka hän koulussa hyvin menestyykin. Abiturientti Ilari harrastaa nuoruuden rientoja: käy kapakoissa, puhuu paskaa tuopin ja tupakan äärellä sekä juoksee naisten perässä. Kiltti tyttöystävä Suvi (Tiina Bergström), itseään täynnä olevan liikemiehen (Esko Salminen) tytär ja silmäterä, on tylsempi vaihtoehto kuin toinen koulutoveri, Tanja (Laura Heimo, nyk. Munsterhjelm).

Tiina Bergström ja Heikki Salomaa.

Ilari on kaiken keskipisteenä Apinan vuodessa, aivan kuten oma itse on yleensä nuorten ja miksei vanhempienkin ihmisten maailman napana. Hänen edesottamustensa seuraamisessa ei ole aineksia pitkään elokuvaan, mutta onneksi mukaan tulee unenomaista, irrationaalista kuvastoa, joka sekoittuu hyvin todellisuuteen. Kuitenkaan nämä surrealistisimmatkaan jaksot eivät ole kovin kiinnostavia. Kokemattomalta Salomaalta puuttuu elokuvanäyttelijän taidot ja karisma, eikä matka hänen seurassaan käy rattoisasti. Rooliinsa täysillä heittäytyvän Esko Salmisen kohtaukset ovat elokuvan parhaita hetkiä, silloin Salomaa on ehdottomasti itseään paremmassa seurassa, ei vain muoden kokemattomien nuorten näyttelijöiden joukossa.

Heikki Salomaa ja Esko Salminen.

Apinan vuosi oli sittemmin dokumenttielokuvien kuvaajana tunnetuksi tulleelle Tahvo Hirvoselle vasta toinen pitkä elokuva pääkuvaajana. Hirvonen ja Kuusi ovat tyylitelleet ja panostaneet visuaalisuuteen muutamissa elokuvan unenomaisista jaksoista, mutta valtaosa filmistä on kaunistelematonta ja jopa staattista. Elokuvan tekijöitä ei kuitenkaan voida syyttää 1980-luvun Helsingin rumuudesta, joka antaa tähänkin elokuvaan on oman ikävän lisänsä.

 
LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU

Tekniseltä laadultaan keskinkertainen DVD-julkaisu.