Syysprinssi (2016)

New Yorkin yliopistosta elokuvaohjaajaksi valmistunut Alli Haapasalo debytoi pitkän elokuvan ohjaajana ja käsikirjoittajana Anja Snellmanin (ent. Kauranen) Syysprinssi-romaanin filmatisoinnilla. Kaksikymmentä vuotta romaanin ilmestymisen jälkeen valmistunut elokuvasovitus on monellakin tapaa harvinaista herkkua kotimaisen elokuvan saralla, mutta myöskin pienoinen pettymys.

1980-luvun alun Helsinkiin sijoittuva elokuva kertoo kahden parikymppisen kirjailijan rakkaustarinan. Juhana (Lauri Tilkanen) on rikkaan perheen poika, joka on hiljattain julkaissut esikoisromaaninsa ja saanut siitä jopa kiitoksia. Hänen on ollut helppo keskittyä kirjoittamiseen, kun töitä ei ole tarvinnut tehdä. Toisin on Inkan (Laura Birn) laita. Yksinhuoltajaäidin (Kaija Pakarinen) tytär on päässyt opiskelemaan yliopistoon ja tekee töitä itsensä elättämiseksi. Inka on myös innokas provokaattori ja punk-aatteen kannattaja, joka huutelee lapsellisuuksia tupakansavuisissa kulttuuritapahtumissa. Siellä tupakansavun seassa on myös pornoviiksinen Juhana. Pari rakastuu palavasti, mutta Juhanan alkavat mielenterveysongelmat ajavat parin onnen koetukselle, eikä Inkan yllättävä menestys kirjailijana auta asiaa.

Kauranen-Snellmanin omaelämäkerrallisesta romaanista on syntynyt hyvin uskottava tarina, mistä syystä se myös tuntuu liian tutulta. Kaisa Mäkisen taitavasti lavastamassa ja Karoliina Koiso-Kanttilan pukusuunnittelemassa elokuvassa ajankuvalla ja 1980-luvun koomisella muodilla ei mässäillä muuten kuin Juhanan ulkonäön osalta. Rauno Ronkaisen kuvaama Syysprinssi on visuaalisesti värikäs ja tunnelmallinen.

Birn ja Tilkanen ovat hieman liian vanhoja rooleihinsa (tai sitten heidän roolihahmonsa ovat lapsellisia ikäisikseen), mutta se ei liiemmin haittaa, koska heillä on ammattitaitoa. Elokuvanäyttelijänä paljon kokeneempi Birn tekee jälleen yhden hienon roolin. Birn ja Tilkanen eivät ole ainoastaan elokuvan pääosissa, vaan heillä on filmin ainoat merkittävät roolit. Inkan ja Juhanan lisäksi paria repliikkiä enemmän sanottavaa on vain heidän äideillään, eivätkä hekään paljon puhu. Inka ja Juhana selvittävät välinsä keskenään, eikä Inkan tarvitse elokuvakliseiden mukaisesti juosta kertomaan parisuhdeongelmistaan parhaalle naisystävälleen, koska hänellä ei sellaista ole. Tässä mielessä Inka on roolihahmona miespäähenkilön tasolla, mikä on tietysti virkistävä poikkeus – ja ikävä kyllä vain poikkeus.

Kirjoittamisen, luomisen ja elämäisen intoa ja iloa hyvin kuvaava, aidontuntuinen Syysprinssi on onnistunut debyytti Haapasalolta. Suomalaisessa elokuvassa kirjailijoiden välisiä rakkaustarinoita on kuvattu onnistuneesti ja vähemmän onnistuneesti, hyvällä ja huonolla yleisömenestyksellä. Kirjailijoiden rakkaustarinana Syysprinssi tekee seuraa muun muassa Jaakko Pakkasvirran Runoilijalle ja muusalle (1978) ja Heikki Kujanpään Putoaville enkeleille (2008).

 
LISÄMATERIAALI:

Traileri.

BLU-RAY-JULKAISU: