Tappajan näköinen mies (2016) [Blu-ray]

Matti Röngän samannimiseen romaanisarjaan pohjautuva Tappajan näköinen mies (2011) on uuden vuosituhannen parhaimpia kotimaisia rikossarjoja, mutta tarinan siirtäminen valkokankaalle ei laatua kohottanut, päinvastoin. Omaa kieltään koko hankkeesta kertoo myös se, että televisiosarjalla ja elokuvalla on sama nimi.

Televisiosarjan tapaan myös Röngän dekkarihahmon elokuvaseikkailut ovat Mika Ripatin ja Seppo Vesiluoman käsikirjoittamia. Viktor Kärppä (Samuli Edelmann) on perustamassa perhettä Marian (Maria Ylipää) kanssa, mutta Viktor on vaimonsa tahdosta huolimatta jatkanut hämärähommiaan. Kun vaimo löytää kotitalon remontin yhteydessä miehensä rahakätkön, hän ottaa ja lähtee rakastajansa (Mikko Nousiainen) luokse. Viktor puolestaan saa kutsun käydä kotipuolessa Venäjän Karjalassa ja joutuu tahtomattaan osalliseksi poliittisen salajuoneen, jonka tavoitteena on murhata Suomessa vieraileva Venäjän presidentti.

Enemmän televisiotuotantoja kuin pitkiä elokuvia ohjannut Lauri Nurkse on osoittanut kykynsä myös valkokangaselokuvien ohjaajana, mutta Tappajan näköinen mies -elokuvan hän on tehnyt hyvin samaan tyyliin niin kerronnallisesti kuin visuaalisestikin alkuperäisen televisiosarjan kanssa. Nurksen ohjausjälki tai Edelmannin epätasainen roolisuoritus eivät kuitenkaan ole elokuvan suurimpia ongelmia, vaan sitä on sen käsikirjoitus. Kaikki tapahtuu nopeasti ja painotukset ovat hieman erikoisia, kun jännityselokuvassa mysteeriä suurempaan osaan on nostettu päähenkilön rakoileva avio-onni ja vaimon avioliiton ulkopuolinen suhde. Oleelliseen ei ehditä keskittyä. Televisiosarjassa näihin asioihin saattoi keskittyä, koska siihen oli aikaa.

Tappajan näköinen mies -elokuva ei varmastikaan aukea niille, jotka eivät ole nähneet alkuperäistä televisiosarjaa tai lukeneet Röngän kirjoja. Päähenkilöiden taustoja ei selitetä millään tavalla, eikä taustoja tuntematon voi tietää, mikä Kärppä on miehiään ja miten hänen kaltaisensa mies päätyy keskelle venäläisten rikollisten salamurhahanketta. Epäselväksi jää myös se, miten venäläinen Kärppä ja hänen yhtä venäläinen veljensä (Ville Haapasalo) ovat päätyneet Suomeen.

Elokuva on kaikin puolin suoraa jatkoa televisiosarjalle ja siitäkin syystä se olisi ehkä kannattanut tehdä suosiolla suoraan televisioon. Elokuvan tekijöillä on taatusti ollut käytettävissä enemmän rahaa 95 minuutin tarinaan kuin televisiosarjaa tehtäessä, mutta sekään ei oikeastaan näy lopputuloksessa.

Elokuvasta löytyy useita nimekkäitä näyttelijöitä, mutta päänäyttelijöistä vain Ylipää ja komisario Teppoa näyttelevä Martti Suosalo suoriutuvat tehtävistään moitteetta. Tepolle on yritetty kirjoittaa vaikka väkisin mahdollisimman nokkelia ja hauskoja repliikkejä; ylipäätään elokuvan dialogi on kömpelöä ja liian amerikkalaisvaikutteista. Paljon parempi vitsi on elokuvassa nähtävä Venäjän presidentti, joka ei ole ainoastaan nainen, vaan hyvä ihminen ja maailmanrauhan kannattaja. Se on yhtä uskottavaa kuin Krista Kosonen Suojelupoliisin tutkijan roolissa.

Paljon kuitenkin hyvittää elokuvan loppu, joka on hyvin rakennettu, jännittävä ja mielenkiintoinen. Siinä on sitä menoa ja meininkiä, jota koko elokuvaan on varmasti yritetty saada. Elokuvan kuvaaminen kolmessa eri maassa kertoo myös halusta tehdä asioita isommin ja näyttävämmin eikä mennä sieltä, mistä aita on matalin.

 
LISÄMATERIAALI

Dokumentti elokuvan teosta, musiikkivideo ja traileri.

BLU-RAY-JULKAISU