Valkoinen raivo (2015)

Tärkeitä asioita käsittelevistä dokumenteistaan tunnettu Arto Halonen on ensimmäinen suomalainen dokumentaristi, joka on rohjennut tehdä pitkän dokumentin koulukiusaamisesta ja ennen kaikkea koulusurmista. Valkoinen raivo ei kuitenkaan ole mikään haastatteludokumentti tai tutkivaa journalismia, vaan todelliseksi väitetyn päähenkilön kertoma tarina siitä, miten hänestä tuli kiusaamisen kautta potentiaalinen kouluampuja.

Lähes koko elokuva on kuvitettu dramatisoiduilla kuvilla päähenkilön elämästä, mutta mukana on myös katkelmia koulusurmia koskevista uutislähetyksistä sekä koulusurmaajien ennakkoon kuvaamista uhkausvideoista. Jälkimmäisten yhteyteen on ympätty elokuvantekijöiden kuvaama kohtaus, jossa täsmälleen samaan tapaan todellisen kouluampujan kanssa näillä mainituilla videoilla pukeutunut näyttelijä katselee juuri sitä samaista koulua.

Päähenkilön tarina kuulostaa juuri siltä, mitä se on: paperille kirjoitettu ja siitä luettu. Sitä kuunnellessa tulee ajatelleeksi, miten paljon vaikuttavampi se tarina olisi saattanut olla lehtikirjoituksen muodossa. Jälkikäteen selviää, että elokuvan pohjana on Suomen Kuvalehden artikkeli, jossa on haastateltu tätä samaa miestä. Elokuvassa päähenkilön tarina esitetään sellaisenaan, kenenkään muun mielipiteitä tai näkemyksiä ei kuulla. Tarinan moraalista opetusta ei silti väännetä rautalangasta.

Elokuvan katsojalta myöskin vaaditaan tietämystä näistä koulusurmista, sillä muussa tapauksessa elokuvan alkupuolesta saa sen kuvan, että päähenkilö on sarjamurhaaja, joka on toteuttanut kaikki Suomen joukkomurhat viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajalta.

 
LISÄMATERIAALI

Elokuvan lyhennetty 52-minuuttinen versio, kolme Elokuvan hetki -mainospalaa elokuvan tuotannosta sekä paneelikeskustelutaltiointi.

DVD-JULKAISU