Saariston tyttö (1953)

Roland af Hällströmin ohjaamassa Noita palaa elämään -kauhukomediassa (1952) ensimmäisen pääosansa tehnyt Mirja Mane nähdään saman ohjaajan Saariston tytössä (1953) toisen ja viimeisen kerran päätehtävässä. Kaarlo Nuorvalan jälleen erään salanimen turvin käsikirjoittama melodraama on af Hällströmin viimeinen tuliomainen filmi. Teuvo Tulion apulaisohjaajana parissa filmissä toiminut af Hällström tekee tosin nyt, Houkutuslintu- ja Läpi usvan -filmeihin (1946, 1948) verrattuna, varsin neutraalin elokuvan, jossa kyllä tehdään yhden jos toisenkinlaista syntiä, mutta ei ryvetä murheessa.

Mane näyttelee Liisaa, nimettömäksi jäävässä, mutta Jurmossa kuvatussa saaristossa asuvaa nuorta vaaleatukkaista tyttöä, joka toivoisi poikaystävänsä Antin (Leif Wager) vihdoin ja viimein tekevän aloitteen lähemmästä tuttavuudesta. Kun Antti ja Liisan isä (Toivo Hämeranta) lähtevät käymään mantereella, saaristoon saapuu tumma ja salaperäinen mies, Peter (Henake Schubak), joka pakoilee virkavaltaa ja yrittää ostaa polttoainetta matkansa jatkamiseksi. Sitä ei saarelta kuitenkaan niin vain saa, joten hän jää olosuhteiden pakosta saarelle ja iskee silmänsä Liisaan, joka puolestaan kiinnostuu komeasta muukalaisesta.

Tavanomaisen kolmiodraaman lisäksi af Hällström ja Nuorvala ovat ottaneet mukaan Martan (Elvi Saarnio), Liisan veljen lesken, joka on yhdessä sylivauvansa kanssa aikeissa lähteä pois saaristosta, ennen kuin se vie hengen häneltä ja hänen pojaltaankin. Tilaisuuden tullen Martta ja poika lähtevät, eikä heistä sen koomin kuulla. Aikaa ja paikkaa, saaristoa ja sen vaatimattomia elinmahdollisuuksia, ei sen enempää jakseta kuvata. Saarniolle, ohjaajan puolisolle, lyötiin roolista kouraan parhaan naissivuosan Jussi, vaikka roolisuorituksessa ei ole mitään erikoista. Saarnio ylsi huomattavasti parempaan lopputulokseen esimerkiksi Putkinotkossa (1954). Saarnion Sirkka-tytär näyttelee Antin pikkusiskoa melkeinpä ammattilaisen elkein.

Kovin paljon Saariston tytössä ei ole pureskeltavaa. Tarina on yksinkertainen ja jo 1950-luvulle tultaessa loppuunkaluttu, mutta filmiään vakaasti ohjaava af Hällström ja kuvaaja Esko Töyri ovat saaneet herätettyä sen henkiin – vaikka monet saariston ulkokuvat onkin otettu studiossa. George de Godzinskyn musiikki on komeaa, Mirja Mane on kaunis vaaleissa hiuksissaan ja tätä tavoittelevat Wager ja Schubak varmastikin naisten mieleen.

Saariston tyttö on rutiinilla tehty filmi, johon liittyvistä asioista kiinnostavin lienee se, että 23-vuotias Mane ja tämän roolihahmon isää filmissä näyttelevä 52-vuotias Hämeranta menivät naimisiin elokuvan valmistumisvuonna.

 
LISÄMATERIAALI

Traileri ja lyhytelokuva Hailuodosta Haapasaareen (1964, Väinö Vento).

DVD-JULKAISU

Kuvanlaadun suhteen DVD-julkaisu edustaa samaa linjaa muiden Fennada-Filmin DVD-ensi-iltojen kanssa: ei restaurointia, vaan TV-esityksissä käytetyistä epätarkoista mastereista tehty.