Elokuvaohjaaja Dušan Makavejev on kuollut
Dusan Makavejev.
Jugoslavialaisen ja serbialaisen elokuvan harvoihin kansainvälisesti tunnettuihin ohjaajiin lukeutunut Dušan Makavejev kuoli eilen 86-vuotiaana synnyinkaupungissaan Belgradessa, nykyisessä Serbiassa. Makavejev oli syntynyt 13. lokakuuta vuonna 1932. Ohjaajan kuolemasta uutisoi serbialainen sanomalehti Blic.
Lyhytelokuvien ohjaamisen 1950-luvulla aloittaneen Makavejevin ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva valmistui vuonna 1965. Jonkin verran kansainvälistä festivaalinäkyvyyttä saanutta esikoistyötä seurasi Sydämenasia (1967), kolmiodraama, joka tuli Suomessakin valkokangaslevitykseen ja sai ulkomaisen elokuvan Jussi-kunniakirjan.
Makavejev opittiin tuntemaan kokeiluluonteisista, eri tyylilajeja ja kerrontatapoja yhdistelevistä kertomuksista, joissa politiikalla ja seksillä oli tärkeä rooli. Ohjaajan tunnetuimmat työt, WR – organismin mysteerit (1971) ja Sweet Movie – makea kaunotar (1974), herättivät molemmat runsaasti paheksuntaa eritoten seksuaalisen sisältönsä takia. WR – organismin mysteerit hyväksyttiin Suomessa esitettäväksi alle 18-vuotiailta kiellettynä, mutta Sweet Movien Valtion elokuvatarkastamo kielsi aluksi kokonaan. K18-ikärajan elokuva sai vasta, kun siitä oli poistettu neljän minuutin osuus, jossa lapsia raiskaava ja tappava nainen yrittää vietellä nuoria uhrejaan. Monissa muissa maissa elokuva joutui vielä ankarammin sensuurin syyniin.
Sweet Movie – makean kaunottaren juliste. Kuva: Julistegalleria.net
WR – organismin mysteerit ja Sweet Movie – makea kaunotar ovat kaukana valtavirtaelokuvasta, mutta kenties elokuvien sisällön ja sen sensuroinnin synnyttämä keskustelu sekä ylipäätään elokuvien seksuaalinen sisältö kiinnosti maksavia katsojia. Sweet Movien julisteessa hyödynnettiin elokuvan sensuroinnista kertovia lehtileikkeitä, ja filmi keräsikin Suomen elokuvateattereissa noin 45 000 katsojaa. WR – organismin mysteerit sai sekin yli 30 000 katsojaa ja Makavejevin seuraava elokuva, ruotsalais-brittiläinen yhteistuotanto Montenegro eli helmiä ja herjoja (1981), pyöri 35 000:lle katsojalle. Susan Anspachin ja Erland Josephsonin tähdittämä komedia kyllästyneestä ruotsalaisesta kotirouvasta ja jugoslavialaisista maahanmuuttajista oli ohjaajan aiempia teoksia huomattavasti hillitympi.
Makavejevin seuraava elokuva, The Coca Cola Kid (1985), oli jo melko konventionaalinen romanttinen komedia tähtinään Eric Roberts ja Greta Sacchi. Montenegron tapaan The Coca Cola Kid kilpaili Cannesin filmifestivaalin pääpalkinnosta.
Makavejevin viimeinen Suomessa nähty ohjaustyö oli Yhden rakkaudenyön tähden (1988), Émile Zolan pienoisromaaniin pohjautuva draamakomedia 1920-luvun poliittisesta Euroopasta. Samana vuonna Makavejev oli kutsuvieraana Sodankylän elokuvafestivaalilla.