Ohjaaja Bernardo Bertolucci on kuollut

Kuvaaja Vittorio Storaro ja ohjaaja Bernardo Bertolucci Fasistin (1970) kuvauksissa. Kuva: Paramount

Italialainen elokuvaohjaaja Bernardo Bertolucci kuoli viikonloppuna kotikaupungissaan Roomassa, THR uutisoi. Bertolucci oli syntynyt maaliskuun 16. päivänä vuonna 1941 ja oli kuollessaan 77-vuotias.

Vuonna 1962 alkaneen uransa aikana Bertolucci ohjasi kaikkiaan kuusitoista pitkää näytelmäelokuvaa. Tie kansainväliseen maineeseen alkoi Alberto Moravian romaaniin pohjautuvalla Fasistilla (1970), josta Bertolucci sai parhaan käsikirjoituksen Oscar-ehdokkuuden. Jean-Louis Trintignant'n tähdittämä politiikan sävyttämä draama on yksi Bertoluccin keskeisimmistä ja arvostetuimmista teoksista.

Marlon Brando elokuvassa Viimeinen tango Pariisissa (1972). Kuva: MGM

Fasistin menestys antoi Bertoluccille mahdollisuuden tehdä elokuva itsensä Marlon Brandon kanssa. Viimeinen tango Pariisissa (1972), eroottinen tarina yhdysvaltalaisen liikemiehen ja nuoren pariisittaren (Maria Schneider) seksin täyttämästä suhteesta, oli aikansa kohuelokuvia ja yksi harvoista eroottisista filmeistä, joka sai sekä loistavan yleisömenestyksen ympäri maailman että arvostusta myös kriitikoilta. Samana vuonna Francis Ford Coppolan Kummisedässä (1972) nähty Brando palasi näihden kahden jättihitin myötä hetkeksi takaisin huipulle.

Bertolucci sai Oscar-ehdokkuuden ohjauksestaan ja Brando miespääosastaan, mutta ennen kaikkea Viimeinen tango Pariisissa sai yleisönsä. Italiassa elokuva keräsi yli 15 miljoonaa katsojaa ja on siellä kaikkien aikojen kuudenneksi katsotuin. Ranskassa ja Saksassa kummassakin katsojia kertyi yli viisi miljoonaa. Suomessa elokuva sai yli 525 000 katsojaa.

Suurmenestyksen jälkeen Bertolucci ohjasi yli viisituntisen suurelokuvan 1900 (1976), joka kertoo rikkaan ja köyhän perheen poikien kohtaloista 1900-luvun Italiassa. Elokuvan pääosissa nähtiin Robert De Niro ja Gérard Depardieu, sivuosissa muun muassa Burt Lancaster, Sterling Hayden, Alida Valli ja Donald Sutherland. Kotimaassaan Italiassa 1900 keräsi yli kymmenen miljoonaa katsojaa, eikä se huonosti menestynyt muuallakaan Euroopassa. Suomessa se nähtiin kahdessa osassa, ja katsojia kertyi yhteensä noin 110 000.

Bertoluccin seuraava elokuva, Bertoluccin kuu (1979), oli edelliseen verrattuna kevyt työ: nykypäivän Italiaan sijoittuva pieni draama yhdysvaltalaisesta naisesta ja tämän 15-vuotiaasta heroiinikoukussa olevasta pojastaan. Elokuvan naispääosassa nähtiin Jill Clayburgh, joka sai roolistaan Golden Globe -ehdokkuuden. Bertoluccin kuu jäi pitkälti ilman huomiota palkintokilvoissa, eikä yleisömenestyskään ollut nyt niin erinomainen. Bertoluccin seuraava elokuva, puhtaasti italialainen komedia Naurettavan miehen tragedia (1981), ei juuri levinnyt Italian ulkopuolelle.

Viimeinen keisari (1987). Kuva: Columbia Pictures

Bertolucci teki näyttävän paluunsa Viimeisellä keisarilla (1987), Kiinan viimeisestä keisarista kertovalla 1900-luvun alkupuoliskon epookilla, joka oli monikansallinen yhteistuotantoelokuva. Elokuva toteutettiin nykyrahassa noin 50:n miljoonan euron budjetilla ja osittain Kiinan valtion tuella. Elokuvan pääosissa nähtiin nimiroolin esittänyt John Lone sekä Joan Chen ja Peter O'Toole. Siitä huolimatta, ettei Viimeisessä keisarissa nähty sen ajan suosituimpia filmitähtiä, elokuvasta tuli loistava yleisömenestys ympäri maailman. Suomessakin yli 275 000 katsojaa saanut elokuva palkittiin lisäksi yhdeksällä Oscar-palkinnolla, joista parhaan ohjauksen ja käsikirjoituksen palkinnot menivät Bertoluccille, jälkimmäinen jaetusti Mark Peploen kanssa. 

Myös tämän suurelokuvan jälkeen Bertolucci ohjasi pienemmän draaman, tällä kertaa pääosin Marokossa kuvatun Suojaavan taivaan (1990), jossa Debra Wingerin ja John Malkovichin näyttelemä pariskunta lähtee lomalle parantelemaan välejään. Suojaavan taivaan jälkeen Bertolucci ja Viimeisen keisarin tuottaja Jeremy Thomas tekivät yhdessä Pikku Buddhan (1993), mutta Viimeisen keisarin kaltaista menestystä siitä ei tullut. Elokuvan tähtinä nähtiin Keanu Reeves ja Bridget Fonda.

Rachel Weisz ja Liv Tyler elokuvassa Koskematon kauneus (1996). Kuva: Fox

Bertoluccin kaksi viimeistä merkittävää elokuvaa ovat ohjaajalleen ominaisesti erotiikan ja seksin ympärillä pyöriviä draamoja. Liv Tylerin, Jeremy Ironsin ja Rachel Weiszin tähdittämässä Koskemattomassa kauneudessa (1996) Tylerin näyttelemä nuori yhdysvaltalaisnainen lähtee äitinsä itsemurhan jälkeen tämän ystävien luo Italiaan. The Dreamersissa (2003) nuori yhdysvaltalainen mies (Michael Pitt) tulee 1960-luvun lopulla Pariisiin opiskelemaan ja päätyy jakamaan asunnon ja sängyn ranskalaisen naisen (Eva Green) ja tämän veljen (Louis Garrel) kanssa.

The Dreamersin jälkeen Bertolucci kävi sairaalassa rutiinioperaatiossa, josta kuitenkin seurasi loppuiäksi jäänyt kävelykyvyttömyys. Viimeisen viidentoista vuoden aikana Bertolucci ohjasi vain yhden pitkän elokuvan, vähäiselle huomiolle jääneen Io e ten (2012).

Ennen läpimurtoaan ohjaajana Bertolucci oli käsikirjoittajana muun muassa Sergio Leonen Huuliharppukostajassa (1968). Bertoluccin ohjaustöistä merkittävimmät (Fasisti, Viimeinen tango Pariisissa, 1900, Bertoluccin kuu, Viimeinen keisari, Suojaava taivas) ovat Vittorio Storaron kuvaamia.

Lousi Garrel, Eva Green ja Michael Pitt.