Haskell Wexler, Yksi lensi yli käenpesän -elokuvan kuvaaja, kuoli

Jack Nicholson elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän (1975). United Artists.

Kahdella Oscarilla palkittu kuvaaja Haskell Wexler kuoli santamonicalaisessa sairaalassa eilen sunnuntaina, The Hollywood Reporter kertoo. Wexler oli syntynyt Chicagossa 6. helmikuuta 1922.

Wexler oli viidesti Oscar-ehdokkaana parhaan kuvauksen kategoriassa, voittaen palkinnot Mike Nicholsin elokuvasta Kuka pelkää Virginia Woolfia? vuonna 1967 ja Hal Ashbyn elokuvasta Tämä maa on minun vuonna 1977. Lisäksi hän oli ehdolla Milos Formanin jättihitistä Yksi lensi yli käenpesän (1975) yhdessä Bill Butlerin kanssa, John Saylesin elokuvasta Matewan – kuoleman kaivos (1987) sekä Ron Sheltonin elokuvasta Blaze (1989).

Lyhytelokuvien parissa uransa aloittaneen Wexlerin ensimmäinen pitkä elokuva pääkuvaajana oli pienen budjetin rikoselokuva Stakeout on Dope Street (1958), joka oli Irvin Kershnerin debyytti pitkän elokuvan ohjaajana. Kershnerin ja Wexlerin yhteistyö jatkui vielä En tahdo kuolla -draamalla (1961) ja sotaelokuvalla Face in the Rain (1963). Wexlerin varhaisia työtovereita oli myös Elia Kazan, jonka Joki tulvii -filmissä (1960) Wexler oli kreditoimattomana apulaisena ja pääkuvaajana America Americassa (1963), joka toi Kazanille Oscar-ehdokkuudet niin parhaan elokuvan, ohjauksen kuin käsikirjoituksenkin kategorioissa.

Elizabeth Taylor ja Richard Burton elokuvassa Kuka pelkää Virginia Woolfia? (1966). Warner Bros.

Wexlerin läpimurto kuvaajana oli Ernest Lehmanin käsikirjoittama Kuka pelkää Virginia Woolfia? (1966), jolla teatteriohjaaja Mike Nichols teki debyyttinsä elokuvaohjaajana. Mustavalkoisena kuvatun elokuvan pääosissa nähtiin kaksi aikansa supertähteä, Elizabeth Taylor ja Richard Burton. Kuka pelkää Virginia Woolfia? sai peräti kolmetoista Oscar-ehdokkuutta ja kaikki filmin neljä kreditoitua näyttelijää saivat kukin ehdokkuutensa. Wexlerin kuvauksen lisäksi elokuva palkittiin Taylorin naispääosasta, Sandy Dennisin naissivuosasta sekä parhaasta lavastuksesta ja puvustuksesta.

Virginia Woolfin jälkeen Wexler kuvasi kaksi Norman Jewisonin klassikkofilmiä, viidellä Oscarilla palkitun rasismia käsitelleen rikostarinan Yön kuumuudessa (1967) ja rikosfilmin Thomas Crownin (1969), jonka pääosan näytteli Steve McQueen. Parikymmentä vuotta myöhemmin Jewison ja Wexler tekivät yhdessä vielä draamakomedian Toisten rahat (1991).

Lee Grant ja Sidney Poitier elokuvassa Yön kuumuudessa (1967). United Artists.

Wexler toimi "visuaalisena konsulttina" George Lucasin läpimurtofilmissä Svengijengi -62 (1973). Wexler ja Lucas olivat tutustuneet toisiinsa yhteisen harrastuksen, kilpa-ajon, kautta, ja Wexler oli suhteillaan auttanut Lucasia pääsemään yliopistoon opiskelemaan elokuvantekoa. Svengijengi -62:n tuottanut Francis Ford Coppola palkkasi Wexlerin kuvaamaan oman ohjaustyönsä, Keskustelun (1974), mutta kaksikko ei tullut toimeen keskenään ja Coppola korvasi Wexlerin Bill Butlerilla. Butler palkattiin Wexlerin korvaajaksi myös Milos Formanin Yksi lensi yli käenpesän -elokuvan (1975) kuvausten loppuvaiheessa, kun ohjaaja ei tullut toimeen itsenäisesti työskentelevän kuvaajansa kanssa.

Ohjaajista eniten yhteistyötä Wexler teki Hal Ashbyn ja John Saylesin kanssa. Ashby oli leikannut ne molemmat Jewisonin elokuvat, jotka Wexler oli kuvannut, ja sittemmin ryhtynyt itsekin ohjaajaksi. Harold ja Mauden (1971) ja Saattokeikan (1973) kaltaisista filmeistä tunnettu Ashby sai Wexlerin kuvaajakseen elokuviinsa Tämä maa on minun (1976), Katkera paluu (1978), Käytetyt sydämet (1981) ja Puhalla rahat ja juokse (1982). Tämä maa on minun toi Wexlerille tämän uran toisen ja viimeisen Oscarin. Saylesin elokuvista Wexler kuvasi Matewan – kuoleman kaivoksen (1987), Roan Inishin salaisuuden (1994), Limbon (1999) ja Silver Cityn (2004).

Steve McQueen ja Faye Dunaway elokuvassa Thomas Crown (1968). United Artists.

Terrence Malickin Onnellisten ajan (1978) kuvausten venyttyä odotettua pidemmiksi, kuvaaja Néstor Almendros otti tilalleen Wexlerin, joka kuvasi elokuvan loppuun suurilta osin mukaillen Almendrosin tyyliä. Almendrosilla oli kiire lähteä kuvaamaan François Truffaut'n uutta elokuvaa. Vuonna 1983 Wexler puolestaan kuvasi Blake Edwardsin ohjaaman uuden version Truffaut'n Mies joka rakasti naisia -elokuvasta (1977). Edwardsin versio sai Suomessa nimekseen Mimmikuumeen, ja sen pääosissa nähtiin Burt Reynolds, Julie Andrews ja Kim Basinger.

Wexlerin kuvaamia elokuviat ovat myös Dennis Hopperin pikkuhitti Colors – jengit (1988), Arthur Millerin baseball-filmi The Babe (1992), dokumentaristi Michael Mooren ainoa näytelmäelokuva Canadian Bacon (1995) ja Lee Tamahorin neo-noirin Mulhollandin putous (1996).

Pitkien näytelmäelokuvien kuvaamisen lisäksi Wexler kuvasi ja ohjasi lukuisia dokumenttifilmejä. Näytelmäelokuvia hän ohjasi vain kaksi, poliittisen Tunteettoman silmän (1969) ja Latino-nimisen sotafilmin (1985).