finnkino imax1
Finnkino Itiksen IMAX-sali, Suomen ensimmäinen. Kuva: Finnkino

Kun elokuvateattereiden esitystekniikka siirtyi digiaikaan pikavauhtia vuosina 2009–2010, myös ensi-iltaelokuvien määrä lähti roimaan kasvuun. Filmikopioiden valtakaudella vuosina 2000–2008 ensi-iltoja oli vuosittain keskimäärin 178 kappaletta, mutta vuosina 2009–2017 ensi-illtoja on ollut keskimäärin 192 kappaletta vuositasolla. Kaikkien aikojen ruuhkaisimmat vuodet ovat kuitenkin jo takanapäin, samoin kuin kauneimmat katsojaluvut: vuonna 1955 ensi-iltoja oli 402 kappaletta, teattereita 588 ja katsojia 33,7 miljoonaa, kun vuonna 2017 oli 201 ensi-iltaa, saleja 332 ja katsojia 8,8 miljoonaa.

 

Seitsemän ensi-iltaa yhtenä päivänä

Viime viikonloppuna Suomen elokuvateattereiden saataville tuli seitsemän uutta ensi-iltaelokuvaa. Kotimaista uutuustarjontaa edustivat Selma Vilhusen nuorisodraama Hölmö nuori sydän ja Anna Korhosen dokumenttielokuva Kuutyttö, kun taas Liisa Helmisen ja Riho Untin ohjaama Urpo & Turpo johtolangan jäljillä oli restauroitu ja lyhennetty versio yli kahdenkymmenen vuoden takaisesta Urpo & Turpo 2:sta (1997). Ulkomailta maahan tuotiin Disneyn uusi Risto Reipas ja Nalle Puh -lastenfilmi, Pikkujalka-animaatio, La La Landin tekijöiden Neil Armstrong -elokuva Ensimmäisenä Kuussa sekä vähemmän kunnianhimoisempi Bad Times at the El Royale.

Lopputulos oli sellainen, että näistä ensi-illoista vain Vilhusen elokuva menestyi mainittavasti. Syitä yksittäisten elokuvien menekkiin on lukuisia, mutta erittäin kova kilpailu saleista ja valkokankaista on varmasti merkittävä tekijä. Jatkuvasti lisääntyvä uusien elokuvien tarjonta niin kotimaasta kuin ulkomailtakin merkitsee sitä, ettei edellisviikonlopun hittiensi-ilta ole ehtinyt poistua teatterista, kun uutta jo pitäisi esittää. Seuraavat erittäin ruuhkaiset viikonloput ovat marraskuun lopulla, kun perjantaina 23. marraskuuta on viisi ja heti viikon päästä kuusi ensi-iltaa. Muina viikonloppuina on keskimäärin neljä ensi-iltaa.

– Jokaisen elokuvan levittäjä hakee elokuvalleen parasta mahdollista paikkaa markkinoilla. Ensi-iltoja kasautuu yleensä siksi, että joko vältellään tiettyjä potentiaalisia isoja hittejä, jokainen yrittää löytää ohjelmistosta sen raon, jolloin olisi mahdollisimman vähän samalla yleisölle suunnattuja elokuvia, Suomen Filmikamarin, Elokuvateatteriliiton ja Elokuvatoimistojen liiton toimitusjohtaja Tero Koistinen sanoo. – Elokuvalevittäjät ovat varsin yksimielisiä siitä, että valkokankaista on alikapasiteettia. Katsotaan muuttuuko laulu, kun pääkaupunkiseudun uudet teatterit valmistuvat, hän jatkaa.


Havainnekuva uudesta Seinäjoen Bio Rexistä. Kuva: Bio Rex Cinemas

Pääkaupunkiin ja vähän muuallekin uusia teattereita

Pääkaupungin teatterikenttään on tullut ja tulee lähiaikoina suuria muutoksia. Virolainen Cinamon-ketju avasi syyskuussa Helsingin REDI-kauppakeskukseen viisisalisen teatterin ja ensi vuonna vuorossa on kuusisalinen teatteri Pasilan Triplaan. Finnkino puolestaan avaa marraskuussa uuden yhdeksänsalisen ja Suomen ensimmäisellä IMAX-salilla varustetun teatterin Itäkeskukseen. Klassikkoelokuvatarjonnan puolella muutosta on myös tapahtunut, kun Lasipalatsin Bio Rex avattiin jälleen remontin jälkeen; sen ohjelmistossa on nyt myös normaalilevityksessä olevia uutuuselokuvia. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin oma teatteriesitystoiminta siirtyy Orionista uuteen Keskustakirjastoon ja Orionin pyörittäjäksi tulee Elävän kuvan keskus ry.

Finnkinon jälkeen Suomen suurin elokuvateatteriketju Bio Rex puolestaan avasi viime vuonna kaksi uutta teatteria. Hyvinkään uuteen hotelliin avattiin nelisalinen teatteri, kun taas naapurikaupungissa Riihimäellä Bio Rex muutti entisen Gilda-teatterin tiloihin. Keväällä 2020 Bio Rexin on tarkoitus avata uusi seitsemänsalinen teatteri Seinäjoelle, jossa sillä on ennestään kaupungin keskustan ainoa teatteri, entinen Bio Marilyn.

 

Elokuvateatteri: "Todellakin on ylitarjontaa ensi-illoista"

Monisalisten teattereiden ohjelmistosuunnittelu on kuitenkin helpompaa kuin yksi- tai kaksisalisten pienempien teattereiden, joita valtaosa maan elokuvateattereista onkin. 

– Eiväthän yksisaliset [teatterit] koskaan tykkää siitä, että ensi-illat kasaantuvat, mutta isoimpana ongelmana teatterit tätä pitävät aina silloin, kun potentiaaliset menestyskuvat kasautuvat. Tilanne on muuten "business as usual", yksisalinen tai kaksisalinenkaan ei voi koskaan näyttää kaikkia ensi-iltaelokuvia, vaan joka viikko elokuvia joudutaan valitsemaan, Koistinen sanoo.

Entisessä Kuusankosken kaupungissa, nykyisessä Kouvolan kaupunginosassa Studio 123 -teatterin pyörittäjä Elise Brandt tuntee kollegoiden tuskan, vaikka heillä onkin peräti kolme salia. Brandtin mukaan tarjontaa on todellakin liikaa. – Siinä vaiheessa, kun joutuu jo sanomaan ei levittäjille ihan viikoittain ja kaikki laatutarjonta [ts. pienemmän yleisön elokuvat] ei mahdu saleihin millään ilveellä, sitä alkaa pienen teatterin ohjelmistosuunnittelussa vähän hikoiluttaa, Brandt toteaa. 

– Voisi tietysti ajatella että runsaudenpula on niitä positiivisia ongelmia, mutta väistämättä se vaikuttaa; yhä useampi leffa saa vain muutaman näytöspaikan viikolta, kun paremmin meneviä vanhojakin yritetään vielä ajaa. Aivan liian moni pienempi leffa saa jäädä ohjelmistoon vain viikoksi–pariksi eikä yleisö ehdi sitä ajoissa hiffata. Sitten tulee näitä “joko se muka meni”- ja “miksi ei se ja se tule ollenkaan”-palautteita, hän jatkaa. – Ja mulla sentään on saleja kolme, ja Kino tuossa vieressä hoitaa myös osansa. En edes uskalla kuvitella yksisalisen tuskaa, Brandt sanoo.

84 000:n asukkaan Kouvolassa on Studio 123:n lisäksi Kino 123, jotka sijaitsevat alle viiden kilometrin etäisyydellä toisistaan. Teattereita pyörittävät omat yhtiönsä, mutta omistus on puoleksi sama molemmissa.

valmentaja3still
Mikko Nousiainen näyttelee Jari Sarasvuota Valmentajassa. Kuva: Optipari

 "Alalla on vähän yhteistä tiedonjakoa"

Kuusan Kinolla on myös omaa levitystoimintaa, johon on sisältynyt Charles Chaplinin klassikoitakin, mutta pääasiassa muuta kuin varsinaista elokuvaohjelmistoa. Yhtiön levityksessä olleista elokuvista vain Tuukka Temosen ohjaama Teit meistä kauniin (2016) oli merkittävä yleisömenestys yli 100 000:lla katsojallaan. Tänään keskiviikkona Temosen uusin elokuva Valmentaja saapuu valkokankaille, Kuusan Kinon levittämänä. Teit meistä kauniin tapaan myös Valmentajan ensi-iltapäivää vaihdettiin alkuperäisestä, johtuen muiden kotimaisten elokuvien tarjonnasta.

– Julkaisuajankohta liittyy yleisön käyttäytymiseen tai olettamukseen heidän käyttäytymisestään. Syksy, sateet ja pimenevät illat ajatellaan houkuttelevan elokuviin, Temonen uskoo. – Sitten elokuva-alalla on hyvin vähän yhteistä tiedonjakamista. Eli fakta on myös se, että tiedämme hyvin vähän etukäteen toisten elokuvien julkaisuajankohtia, hän jatkaa.

– Monet [kotimaiset] elokuvat kuvataan kesällä, joten luonnollinen valmistumisrytmi kuvauksista on 8–10 kuukauden päästä. Tällöin leffa on valmis huhti–kesäkuussa, jolloin julkaisu ei ole yleisökäyttäytymisen takia järkevää. Tällöin ensimmäiset hyvät hetket julkaisulle on syys–lokakuussa. Sitten lomakausi houkuttelee elokuvajulkaisuun. Ajatellaan, että ihmiset käyvät laajemmalla aikaikkunalla ja demografialla leffassa syysloman aikana. Syysloman porrastuminen kolmelle viikolle antaa illuusion isommasta potentiaalisesta katsojakunnasta. – Jokaiselle elokuvalle on kuitenkin oma yleisönsä, Temonen uskoo.

swingersstill1jaanarannikko
Swingers, yksi marraskuun 30. päivän kolmesta kotimaista ensi-illasta. Kuva: Jaana Rannikko / Bronson Club

Tähän mennessä vuotta nähty jo 150 ensi-iltaa

Koistisen laskujen mukaan tähän mennessä vuotta on ollut noin 150 ensi-iltaa ja vuoden kokonaissaldo näyttää jäävän viime vuosien tapaan noin kahteensataan. – Kotimaisia dokumenttielokuvia on putkahtanut suht. yllättäen kankaille lisää tänä syksynä. Se on yksi syy, miksi elokuvia tulee yllättävän monta ensi-iltaan. Näiden kankaille päätymisestä päätetään usein varsin myöhään, Koistinen sanoo.

Tämänhetkisen tiedon mukaan vuonna 2018 on kaikkiaan 38 kotimaista ensi-iltaa, joista kymmenen on dokumentteja. Joukossa on myös useita ilman Elokuvasäätiön tuotantotukea tuotettuja "amatöörielokuvia", joista eräs on Kai Kuntolan ohjaama ja tuottama Saaga S – satu suomenhevosesta, toistaiseksi vuoden katsotuin kotimainen dokumenttielokuva. 

Loppuvuoden aikana nähdään ainakin vielä kolmetoista kotimaista ensi-iltaa, joista kolme samana päivänä: marraskuun 30. päivänä teattereille tulee tarjolle Pamela Tolan esikoisohjaus Swingers, Iina Terhon dokumenttielokuva Full of Love – pakomatka pakastimesta ja Nils-Erik Ekblomin ohjaama amatöörituotanto Pihalla. Näistä Swingersin ensi-iltapäivä ilmoitettiin ensimmäisenä, kaksi muuta tulivat lisäyksinä hiljattain. Toni Laineen Pihalla-elokuvan (2009) kanssa samaa nimeä kantavan toisen Pihalla-elokuvan keskiössä on kahden miehen välinen rakkaustarina, jollaista käsiteltiin tänä vuonna jo toisessa ilman Elokuvasäätiön tukea tuotetussa elokuvassa, Mikko Mäkelän A Moment in the Reedsissä. Mäkelän elokuva menestyi verrattain hyvin teattereissa, vaikka kokonaiskatsojamäärä jäikin noin kolmeen tuhanteen.

Ensi-illat

Keskiviikko 14.11.

ihmeotukset2juliste

Perjantai 16.11.

widowsjuliste pieniasuuriavalheitajuliste

nothinglikeadamejul lifeitselfjuliste

Lisää ensi-iltoja

Seuraavat kotimaiset:

pieniasuuriavalheitajuliste thenameofthegamejuliste swingersjuliste fulloflovepakomatkapakastimestajuliste

Lisää kotimaisia ensi-iltoja

Katsotuimmat kotimaiset 1970–

Katsotuimmat kotimaiset 1970–

1. Tuntematon sotilas (2017) 1 017 201
2. Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1984) 750 965
3. Maa on syntinen laulu (1973)
711 909

Ilmoituksia