Martti Anhavan Paavo Haavikko -elämäkerrassa löydetään ihminen kylmän julkisen kuvan takaa
Paavo Haavikko vuonna 1994. Kuva: Ari Heinonen / Museovirasto
Minkälainen mahtaa olla suomalaisen tietokirjallisuuden tulevaisuus – tai edes nykyisyys – jos Martti Anhavan kirjoittama elämäkertateos Näin katosi voitto maailmasta – Paavo Haavikon elämä ei saa laajaa huomiota ja sen kirjoittajaa ei kuulla radiossa tai nähdä televisiossa tentattavana teoksestaan? Syyskuussa ilmestyneestä kirjasta ei ole kai tehty vielä yhtäkään radio- tai televisiojuttua. Arvostelut valtakunnan suurissa lehdissä ilmestyivät vasta aikain päästä kirjan markkinoille tulon jälkeen. Ikävä tilanne, mutta ehkä 800-sivuinen asiateos suomalaisen kirjallisuuden outolinnusta on yhdistelmä, jonka perkaamiseen tämän päivän kulttuuritoimituksilla ei riitä resursseja.
Anhavan teos on joka tapauksessa merkittävin tähän mennessä tehty henkilökuva romaani- ja näytelmäkirjailijana, runoilijana, kolumnistina, kustannuspäällikkönä, kustantajana, metsänomistajana ja liikemiehenä tunnetusta Paavo Haavikosta (1931–2008). Haavikon kanssa pitkään Otavalla työskennelleen Anhavan vanhemmat ja etenkin isä Tuomas olivat Haavikon läheisiä ystäviä ja työtovereita. Anhava kirjoittaa samaan aikaan tutusta ja etäisestä hahmosta ensisijaisesti töiden kautta ja käy läpi hyvinkin tarkkaan Haavikon merkittävät teokset ja toisinaan vähemmänkin merkittävät. Samoin Haavikon ainoastaan kustantamista teoksista ja niiden syntyvaiheista riittää anekdootteja.
Välillä Haavikko ihmisenä uhkaa jäädä kaiken muun tiedon alle, mutta toisaalta, onko Haavikon yksityiselämästä enää löydettävissäkään tämän enempää tietoa? Anhava on haastatellut Haavikon kanssa pidempään ja lyhyempäänkin töitä tehneitä, joilla on hyvinkin inhimillisiä muistoja kirjailijasta, joka esiintyi julkisuudessa kylmähkönä ja puhui tarkkaan harkiten. Ystävien ja työtovereiden lausuntojen samoin kuin kirjeenvaihdon ja muiden arkistolähteiden kautta Haavikosta piirtyy kuva monien ongelmien ja patoutumien riivaamana ihmisenä, mutta ennen kaikkea juuri ihmisenä.
Mittavan teoksen lukukokemusta vaikeuttavat leipätekstiin kirjoitetut pikkutarkat lähdeviittaukset, pihistely pilkun käytössä ja muutamat muut kieliopilliset outoudet. Kirjaa varten tehdyt haastattelut on pantu samalla lailla lainausmerkkeihin kuin lainauksetkin, minkä lisäksi teosten nimet on kursivoinnin sijasta pantu lainaus- tai puolilainausmerkkeihin. Ottaen huomioon, miten tarkkoja lähdeviittaukset kirjallisiin teoksiin ovat, tuntuu oudolta, että välillä mainitaan Haavikon todenneen jonkin seikan »jossakin» televisiohaastattelussa, vaikka kaikki nämä kyseiset haastattelut löytyvät Yle Areenasta. Hauskana pikku lipsahduksena mainittakoon se, että Pihtiputaalla neljä poliisia ampunut ja myöhemmin vaimonsakin tappanut Tauno Pasanen on tässä kirjassa nimetty Veijo Pasaseksi.
Nämä ovat kuitenkin pikkuseikkoja suuremman asian rinnalla, ja se suurempi asia on tietenkin akateemikko Paavo Haavikon värikäs ja erikoinen elämä, jota Martti Anhava on teoksessaan ansiokkaasti käynyt läpi.
Martti Anhava: NIIN KATOSI VOITTO MAAILMASTA – PAAVO HAAVIKON ELÄMÄ. Otava, 2021. 812 sivua. ISBN: 978-951-1-28342-3