Elokuvateattereiden kulta-aikaa Elohuvia-uutuuskirjassa
1960-luvulla elokuvissa käyneet muistavat varmasti tuon aikaiset elokuvateatterit, jotka olivat puitteiltaan huomattavasti nykyisiä persoonallisimpia, hulppeampia ja arvokkaampia. 1900-luvun alussa elokuvien esitystoiminta ajautui myös Suomeen ja elokuvateattereita alkoi syntymään kuin sieniä sateella, parhaimmillaan pienilläkin paikkakunnilla oli useita teattereita. Vuoden 2007 lopussa Suomessa oli enää 194 elokuvateatteria, joissa oli yhteensä 318 salia. Vuosikymmeniä myös kotimaisen elokuvan katsojamäärät ovat olleet laskussa.
Kansallisen audiovisuaalisen arkiston, entisen Suomen elokuva-arkiston, viestintäpäällikkönä työskentelevän Outi Heiskasen uusin tietokirja Elohuvia keskittyy kertomaan sanoin ja kuvin suomalaisesta elokuvahistoriasta. Tällä kertaa pääosassa eivät ole kotimaiset filmit ja filmintekijät, vaan elokuvateatterit ja tietysti katsojamäärät. Kirjassa yritetään löytää vastaus siihen, miksi kotimaiset elokuvat eivät enää kiinnosta yleisöä samalla tavalla kuin vielä 1950-luvulla, mutta koska se on tunnetusti monien eri tapahtumien ja asioiden summa , jää tyhjentävä vastaus myös tästä pois.
Yleisesti syynä pidetään televisiotoiminnan alkamista, vaikka varmasti myös Tuntemattoman sotilaan (1956) ennätysmenestyksellä oli tähän syynsä, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Edvin Laineen filmi keräsi niin suuret lipputulot, että SF-studioiden johtaja T.J. Särkkä koki parhaaksi aloittaa elokuvien liukuhihnatuotanto, jotta vältyttäisiin liian suurilta veroilta; kun Tuntematon sotilaan tuotto oli sijoitettu uusiin tuotantoihin ja laitehankintoihin, ei ainakaan silloisen veropolitiikan mukaan verottaja voinut viedä niin paljon kuin jos rahat olisivat maanneet yhtiön pankkitilillä.
Uusien kotimaisten elokuvien katsojamääriin tämä vaikutti tietysti merkittävästi, sillä liukuhihnalla tuotetun tavaran laatu ei ollut parhaasta mahdollisesta päästä, ja koska näitä filmejä ilmestyi tasaiseen tahtiin, voitiin kotimaista elokuvaa pitää surkeana verrattuna ulkomaisiin. Näin ollen vaikka television suosion kasvu oli räjähdysmäistä, ei sitä voida pitää ainoana syyllisenä suomalaisen elokuvateollisuuden kuolemaan, vaan pikemminkin elokuvateollisuus päätti päivänsä oman käden kautta.
Aikaisemmin teokset Asuuko neiti Töölössä? - Elämää elokuvien Helsingissä (yhdessä Minna Santakarin kanssa), Outo lempi - Tietokirja elokuvan ystäville ja Tehtävä Suomessa - Kotimaamme ulkomaisissa elokuvissa kirjoittaneella Heiskasella on elokuvahistorian tietämys hallussaan, joten kirjassa onkin huomattava määrä täysin uutta tietoa varmasti myös niille, jotka ovat maamme elokuvateattereiden historiaan aikaisemmin perehtyneet. Vahvasta asialinjasta huolimatta kirja on kirjoitettu viihteellisellä tavalla. Koska teos käsittelee melko paljon rakennuksia ja arkkitehtuuria, olisi se täysin turha teos ilman kuvia. Onneksi valokuvia löytyykin runsaasti, vähintään yksi per sivu. Kotimaista elokuvia käsitteleviä kirjoja lukeneena en ole kuitenkaan koskaan törmännyt kovinkaan moneen näistä kuvista, joten kuvatarjonta onkin varsin harvinaista - netistä niitä on turha yrittää löytää. Teoksesta löytyy kuvia niin elokuvateattereiden sisä- ja ulkopuolelta, vanhoista filmeistä ja filmitähdistä kuin elokuva-alan työntekijöistäkin.
Kirjassa esitellään myös menneiden vuosien elokuvamainontaa, joka on varsin mielenkiintoista luettavaa. Kuviin ovat päässeet niin Tuulen viemää -klassikon valtavat seinämainokset kuin Jörn Donnerin Sixtynine 69 -elokuvan mainoslakanat, jotka ovat peittäneet koko Bio Rexin julkisivun. Donnerin filmin mainokset olivat yksinkertaisia, mutta siitä huolimatta - tai siitä juuri siitä johtuen - filmi oli valtava yleisömenestys.
Opusta lukiessa on surullista huomata, kuinka tekstissä hienosti esitellyt ja valokuvissa upeilta näyttäneet elokuvateatterit ovat pääasiassa 1970-luvulla ja sen jälkeen lyöneet lapun luukulle, ja rakennukset ovat joutuneet purettaviksi uusien supermarkettien yms. tieltä. SSuomen puretut elokuvateatterit ovat olleet aikaisemmin vain nimiä, mutta Elohuvia herättää ne jälleen henkiin.
ELOHUVIA - ELOKUVATEATTERIEN KOTIMAINEN KULTA-AIKA
Outi Heiskanen
Kustannusosakeyhtiö Otava 2009
ISBN: 9789511222767