Big Game – suomalainen suurelokuva ja kuinka se tehdään
Suomalainen elokuva kansainvälistyi, ennen kuin se ehti edes suomalaistua. Ensimmäinen suomalainen näytelmäelokuva Salaviinanpolttajat (1907) oli Teuvo Puron ja italialaissyntyisen, Ruotsissa vaikuttaneen Louis Sparren yhteisohjaus. Mykkäelokuvan kaudella seurasi varsinaisia yhteistuotantojakin, jopa virolais-suomalainen Auringon lapset (1931), jota ei koskaan Suomessa esitetty, vaikka sen nimikkolaulusta tulikin täällä ikivihreä.
Vuosikymmenten saatossa on tehty neuvostoliittolais-suomalaisia Kalevala- ja Lenin-aiheita, Nummisuutarit- ja Tulitikkuja lainaamassa -filmatisointeja, unkarilais-suomalaisia Tullivapaita avioliittoja, suomalais-yhdysvaltalaisia Jäätäviä poltteita ja ruotsalais-suomalais-puolalaisia Hääöitä, mutta Jalmari Helanderin Big Game on silti omaa luokkaansa. 8,5 miljoonaa euroa maksanut englannin- ja suomenkielinen spielbergiläinen seikkailuelokuva, joka sijoittuu Suomeen, mutta on kuvattu Saksassa. Pääosissa nähdään teini-ikäinen suomalaispoika Onni Tommila ja 66-vuotias Hollywood-tähti Samuel L. Jackson – ensimmäinen "oikea" Hollywood-tähti suomalaisessa elokuvassa ja vieläpä sellaisessa vaiheessa urallaan, että hänet tunnetaan muistakin kuin vain vuosikymmenten takaisista hittielokuvista.
Big Game eroaa tavanomaisista suomalaisista elokuvista monellakin eri tapaa, joten se on varsin kiitollinen aihe asiaan perehtyneen elokuvatoimittajan esikoiskirjaan. Suomen Kuvalehden ja Imagen elokuvatoimittajana ja -kriitikkona tunnetun Kalle Kinnusen teos Big Game – Kuinka Hollywood tuotiin Suomeen (Johnny Kniga, 2015) kertoo Big Gamen historiasta alun ja keskiosan, mutta ei loppua, koska se on vielä näkemättä. Kirja oli jo painossa silloin, kun elokuvaa oltiin tuomassa kaupalliseen levitykseen.
Nimestään huolimatta teoksessa ei käsitellä vain Helanderin ja Jokirannan uusinta elokuvaa, vaan käydään läpi kaksikon ensimmäinen yhteistyö Rare Exports (2010) ja mennään vielä sitäkin kauemmaksi taaksepäin eritoten Helanderin lapsuuteen ja nuoruusvuosiin. Yhtenäistä tarinaa kerrotaan toimintaelokuviin hullaantuneesta uusimaalaisesta nuorukaisesta, joka alkaa ystäviensä kanssa tehdä omia elokuviaan koulusta lainatulla videokameralla aikana ennen helppokäyttöisiä digikameroita ja mahdollisuutta leikata teoksiaan tietokoneella. Helanderin nuoruusvuosiin – ja ylipäätään aikaan ennen Rare Exportsia – liittyvät useat tämän päivän tärkeimmät suomalaiset elokuvantekijät ja näyttelijät ohjaaja AJ Annilasta (Sauna, Jadesoturi) kuvaaja Mika Orasmaahan, näyttelijä Jorma Tommilaan ja monitoimimies Jari Haloseen. Ennen kuin kirjassa päästään kunnolla asiaan Big Gamen osalta, tulevat Helanderin aiemmat vaiheet mainosohjaajana tutuksi, mutta pikemminkin anekdootteina kuin ansioluettelomaisena selostuksena.
Kokeneena lehtikirjoittajana Kinnunen on osannut tehdä kirjastaan helppolukuisen, pitkää (230 sivua) lehtijuttua muistuttavan reportaasin erään elokuvan synnystä ideasta valmiseen lopputulokseen. Kinnunen ei peittele sitä, että hän piti Helanderin esikoisfilmistä, mutta ei myöskään ole kirjoittanut kirjaa elokuvan oheistuotteeksi, ylistyslauluksi tai markkinointivälineeksi.
Helanderin kahden elokuvan tuotantohistoriasta kerrotaan erittäin kiinnostavasti, ja mukana on sellaisia faktoja, joita hyvin harvoin tulee julkisuuteen mistään kotimaisesta elokuvasta, vielä vähemmän sellaisesta filmistä, joka on vielä tuore ja tekijät elävien kirjoissa. Jos mielii tietää, miten Big Gamen kaltainen suomalainen suurelokuva rahoitetaan, myydään ja minkälaisia kompromisseja voi joutua tekemään, on Big Game – Kuinka Hollywood tuotiin Suomeen tähän mennessä ainoa teos, joka kykenee näihin kysymyksiin vastaamaan.
Big Game – Kuinka Hollywood tuotiin Suomeen
Johnny Kniga, 2015
Kovakantinen, myös e-kirja
228 sivua, kuvaliite