DVD-arvostelu: Mark Wahlberg ja Mel Gibson uskonnollisissa tunnelmissa Father Stussa (2022)

Rosalind Rossin esikoisohjaus Father Stu kertoo pääpiirteissään tositarinan Stuart Longista (1963–2014), osavaltiotason raskaan sarjan nyrkkeilyn mestarista, joka kuoleman porteille vieneestä liikenneonnettomuudesta selvittyään päätti naida roomalaiskatolisen tyttöystävänsä ja ottaa siksi tämän uskonnon. Ennen hääkellojen soimista mies ”kuuli kutsun” ja hakeutui pappisseminaariin. Longin tarinasta ei olisi tehty elokuvaa, jos se olisi päättynyt tuohon. Loppu on traaginen: harvinainen sairaus vei miehen hautaan viisikymppisenä.

Ross on ottanut elokuvaansa osan Longin elämäntarinasta ja unohtanut toisen puolen. Hänen elokuvassaan Mark Wahlbergin näyttelemä Stuart on päämäärätön, äitinsä helmoissa asuva mieslapsi vailla sivistystä tai älyä. Yksi Stuartin sisaruksista on jätetty elokuvasta pois, jotta hänen vanhempiensa (rooleissa ohjaajan poikaystävä Mel Gibson ja Jackie Weaver) raskas taakka olisi vieläkin raskaampi.

Father Stu on vahvasti uskonnollinen elokuva teemoiltaan ja asenteiltaan. Stuartin päämäärätön, mitätön elämä saa suuren tarkoituksen hänen hurahdettuaan uskoon ja päätettyä pyhittää elämänsä kirkkonsa hyväksi. Siinä on tämän elokuvan sisältö, ei siinä muuta ole. Parhaimmillaan elokuva on alkupuolella, kun kirkasotsainen Stuart lähtee Hollywoodiin uskoen pääsevänsä hetkessä toimintaelokuvien tähdeksi nyrkkeilytaustansa ansiosta, ja loppupuolella, kun Wahlbergilla ja Gibsonilla on enemmän yhteisiä kohtauksia.

Kelpo roolin tekevä Mark Wahlberg on itsekin vannoutunut uskovainen. Kukaan ei kai ole kuvaushetkellä huomannut sitä, että elokuvan uskonnollisimmilla ja melodramaattisimmilla hetkillä mennään molemmissa niin yli, että katsoja ei voi kuin nauraa.