Arvostelu: Last Action Hero (1993) oli aina mainettaan parempi ja on sitä yhä | 4K UHD

John McTiernanin ohjaaman Last Action Heron kaltaista elokuvaa ei kukaan Hollywoodin studiopomoista uskaltaisi tänä päivänä rahoittaa. Rahahanat pysyisivät kiinni jo yksistään siitä syystä, että kyseessä on alkuperäiskäsikirjoitus eikä jonkun elokuvan jatko-osa tai sarjakuvan filmatisointi. Vielä pelottavampi asia tämän päivän Hollywoodissa olisi hauska metaelokuva, jollainen Last Action Hero mitä suurimmassa määrin on.

Elokuva kertoo teini-iän kynnykselle ehtineestä Dannysta (Austin O’Brien), joka kuluttaa koulun penkkien sijaan pian suljettavan vanhan elokuvapalatsin samettisia istuimia. Vanha koneenkäyttäjä Nick (Robert Prosky) on iloinen nähdessään elokuvalle sydämensä menettäneen nuoren miehenalun, olihan hän itsekin samanlainen elokuvahullu jo lapsena. Erään kerran nuori Nick tapasi Harry Houdinin, joka antoi hänelle kultaisen elokuvalipun, jolla piti olla taikavoimia, mutta Nick ei koskaan uskaltanut ottaa selvää. Nyt hän antaa lipun Dannylle, joka uskaltaa. Ja yhtäkkiä Danny pääsee siirtymään valkokankaan läpi elokuvan maailmaan, seikkailemaan todellisen New Yorkin ja elokuvan Los Angelesin välillä. Valkokankaalla pyörivä elokuva – ja Dannyn uusi elämä – on toimintafilmi Jack Slater IV, jossa nimikkoroolia, kovaotteista poliisimiestä, näyttelee Arnold Schwarzenegger. Tosin Danny tutustuu vain Jack Slateriin, joka ei tiedä olevansa Arnold Schwarzeneggerin näyttelemä roolihahmo elokuvan sisällä.

Slaterin kyydissä Danny joutuu osalliseksi Jack Slater IV:n juoneen, jossa riittää vaaroja ja vauhtia. Legendaarisen Anthony Quinnin näyttelemä vanha rikollispomo ja tämän lasisilmäinen ja murhanhimoinen kätyri (Charles Dance) aikovat raivata Slaterin tieltään pilaamasta hyvin sujuvia rötösbisneksiä. Roistot värväät avukseen edellisestä Slater-elokuvasta tutun epämuodostuneen murhamiehen (Tom Noonan), mutta Slaterin apuna on vain kaksitoistavuotias Danny. Onni onnettomuudessa Danny on ainoa, joka tietää olevansa elokuvassa ja tietää myös, mitkä lainalaisuudet pätevät ja mitkä kliseet toistuvat elokuvissa.

Last Action Hero on elokuvantekijöitten rakkaudenosoitus elokuvalle, joka on muutakin kuin vain taidetta ja vastaavasti muutakin kuin vain viihdettä. Tämän elokuvan kaikki kolme keskeistä tekijää – ohjaaja John McTiernan, käsikirjoittaja Shane Black ja Schwarzenegger – olivat kaikki keskellä uransa hienointa aikaa. McTiernan oli ohjannut Predator – saalistajan (1987), Die Hardin (1988) ja Punaisen lokakuun metsästyksen (1990). Shane Blackista oli tullut Tappavan aseen (1987) ja Viimeisen partiopojan (1992) myötä todellinen harvinaisuus: kuuluisa käsikirjoittaja. Schwarzenegger taas oli maailman suosituimpia filmitähtiä, joka täytti elokuvateattereiden salit maassa kuin maassa.

Last Action Heron kannalta oli onni, että nämä kolme tekijää löivät tässä kättä, mutta epäonni, että kaikki olivat suosionsa huipulla. Nimittäin yleisö ei tuntemattomaksi jääneestä syystä lämmennyt tälle elokuvalle, vaikka teos on aivan toisella tasolla kuin vaikkapa Schwarzeneggerin huomattavan paljon suositummat pikkuhauskat komediat muutaman vuoden takaa. Last Action Hero on näyttävä, suurella vaivalla tehty elokuva täynnä upeita stuntteja ja mukaansa tempaavaa seikkailua. Kun yleisöä ei sitten tullutkaan Schwarzeneggerin edeltävien filmien verran, saatettiin todeta, että tässäpä on floppi. Ja peli oli menetetty, sillä elettiin jo tätä aikaa, jossa nuoret katsojat arvottavat elokuvat niiden tuottamien dollareiden perusteella. Ehkä olisi jo aika nähdä tämäkin elokuva teoksena, jonka arvoa ei mitata rahassa vaan katselukokemuksena. Sellaisena Last Action Hero on kerta toisensa jälkeen, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, mitä ilahduttavin seikkailu – ja uutena 4K-restaurointina se näyttää paremmalta kuin koskaan aikaisemmin.