Gattaca on 1990-luvun scifi-elokuvien helmi | 4K UHD

Ethan Hawke matkalla kohti tähtiä. Kuvauksissa otettu valokuva.

Gattaca on eittämättä korkeatasoisimpia esikoisohjauksia, joita 1990-luvun Hollywood tuotti nopealla matkallaan kohti yhä tasapaksumpaa ja voiton maksimointiin keskittyvää linjaansa. Televisiomainosten parista pitkien elokuvien pariin siirtynyt Andrew Niccol on tehnyt varmaotteisen elokuvan omasta käsikirjoituksestaan, ammentaen scifi-elokuvien klassikoista ja samalla luoden teoksen, joka ajatusmaailmaltaan sopii erinomaisesti omaan aikaansa.

Tulevaisuuteen sijoittuvassa elokuvassa Ethan Hawke näyttelee Vincentiä, nuorta miestä, jonka elämä alkaa jo olla lopuillaan synnynnäisen sydänvian takia. Eletään aikaa, jolloin vahvuus on arvossaan ja heikkous sairaus, josta halutaan vaieta. Vincentin vanhemmat rakastivat enemmän kuopustaan, joka synnytettiin geenijalostuksen avulla täydelliseksi ihmiseksi. Vincent on käyttänyt ja täyttänyt koko elämänsä yhdellä unelmalla ja sen tavoittelulla: hän haluaa astronautiksi, vaikka henki menisi.

Tämän unelman tiellä seisoo vain ja ainoastaan hänen sydänvikansa, jonka takia Vincent kulkee avaruuslentoyhtiö Gattacan toimitiloissa astronautin univormun sijaan siivoojan asussa. Sitten kahden epäonnisen ihmisen löytäessä toisensa aukeaa uusi ovi. Pyörätuoliin joutunut entinen urheilija Jerome (Jude Law) on vielä virallisesti terveen kirjoissa, joten hän lainaa identiteettiään ja DNA:taan Vincentille, joka käy läpi kivuliaan muodonmuutoksen, hakee ja onnistuneesti pääsee astronauttikoulutukseen. Sisäänpääsy oli sittenkin helpoin osuus, selviytyminen ja vainun saavan agenttiparin (Alan Alda ja Loren Dean) välttely on sitäkin vaikeampaa.

Modernina nuorena miehenä Vincent on hylkää yksityiselämän, ihmissuhteet ja itsensä sivistämisen, parempaan pyrkimisen päästäkseen työn saralla asettamaansa tavoitteseen. Gattacassa hänelle aukeaa mahdollisuus toisenlaiseen elämään tutustuessaan Ireneen (Uma Thurman), joka on salaperäinen luonteeltaan, samanaikaisesti etäinen ja tavoitettavissa sekä ulkomuodoltaan rodunjalostuksen viimeisin taidonnäyte. Irenen kanssa Vincent voisi elää viimeiset vuotensa onnellisena – tai sitten hän voi pysyä alkuperäisessä tavoitteessaan ja matkata kohti tähtiä.

Gattacan tuotannossa dollarit on käytetty hyvin ja elokuva näyttää huomattavasti suuremman budjetin teokselta kuin mitä se todellisuudessa oli. Niccolsin visuaalinen näkemys puolalaisen elokuvaaja Slawomir Idziakin kameran läpi nähtynä, Jan Roelfsin lavastamana ja Colleen Atwoodin puvustamana on mielenkiintoinen yhdistelmä filmnoirmaista valaisua, tyyneyttä ja kliinistä maailmaa, jonka muodoissa on vain äärimmäisyyksiä – esineet ja asiat ovat joko silmiinpistävän pyöreitä tai teräviä. Äänimaailma on yhtä ansiokas, musiikki on erittäin hyvää eikä Gattacassa meteli peitä ajatuksia.

4K UHD -tallenne HDR-väreineen on komeaa katseltavaa ja selvästi parempi kuin sinänsä laadukas Blu-ray-tallenne. Ehkäpä huomattavin ero näiden kahden välillä on rakeissa: Super-35-formaatissa kuvatussa Gattacassa filmiraetta on paljon ja hyvä niin, mutta Blu-raylla se on huomattavan pehmeää mössöä, etenkin 4K-tallenteeseen verrattuna.