Riemastuttava merirosvoseikkailu Kurkunleikkaajien saari (1995) ei ruostu – arvostelussa suomalainen Blu-ray-tallennejulkaisu

Geena Davis ja Matthew Modine, Kurkunleikkaajien saaren pääpari. Kuva: StudioCanal

Renny Harlinin aloittaessa Kurkunleikkaajien saaren kuvaukset syyskuussa 1994 hän eli uransa parasta aikaa. Takana oli kolme peräkkäistä, toinen toistaan suurempaa menestyselokuvaa, jotka olivat täyttäneet elokuvateattereiden salit eri mantereilla ja kansojen keskuudessa. Luotto kultakutriseen Harliniin oli kova ja se näkyi niissä resursseissa, mitkä Carolco-tuotantoyhtiö hänelle uskoi Kurkunleikkaajien saaren tekoon: nykyrahassa 140 miljoonaa euroa maksanut teos oli kaikkein kalleimpia elokuvia siihen mennessä.

Alkujaan Kurkunleikkaajien saaren pääosaan oli tulossa Michael Douglas, jolle rooli hurmuriveijarina olisi ollut paluu kymmenen vuoden takaisiin Vihreän timantin metsästys- ja Niilin jalokivi -elokuvien seikkailuhenkeen. Douglas jäi hankkeesta pois viime metreillä ja hänen tilalleen tuli Matthew Modine, jonka tunnetuin rooli on Stanley Kubrickin Full Metal Jacketissa (1987). Hyviä elokuvia ja rooleja Modine oli tehnyt sen jälkeenkin, mutta kassamagneetti hän ei ollut.

Harlinin vaimo, Yksinäisestä matkailijasta (1988) Oscarilla palkittu Geena Davis tuli naispääosaan Morganiksi, merirosvokapteenin tyttäreksi ja tämän rommipullon perijäksi. Morganin setä Douglas (Frank Langella) etsii Kurkunleikkaajien saarelle johtavaa aarrekarttaa ja sitä tavoitellessaan tappaa Morganin isän, oman veljensä. Morgan päättää kostaa ja löytää itse tuon aarresaaren, apunaan isänsä päänahkaan tatuoitu kartan osa. Loput kartan osat ovat merimatkojen ja seikkailujen takana. Avukseen neuvokas ja vetreä Morgan värvää isänsä uskollisimmat alaiset sekä orjamarkkinoilta ostetun Williamin (Modine), jota tarvitaan lukemaan latinankielisen kartan tekstejä. William ei ole väkivaltainen, mutta huijarina hän on periksiantamaton. Luvassa on yhteenottoja ja keskinäistä kilpailua matkalla kohti unelmien kultasaalista ja ehkä romanssiakin.

Morgan, merirosvokapteenin tytär. Kuva: StudioCanal

Kurkunleikkaajien saaren hienous on sisällön sijaan sen toteutuksessa ja heikkous rytmissä. Erittäin vauhdikkaasti alkava elokuva ei oikeastaan missään vaiheessa malta hiljentää ja vähän säännöstellä, joten tunnin jälkeen tuntuu siltä kuin takana olisi jo kolme varttia enemmänkin. Elokuvan loppuosa on taas päättömyydessään niin komeaa ja hervotonta menoa, että aiemman väsymisen unohtaa helposti.

Puitteet ovat ensiluokkaiset. Kuvausryhmä on kiertänyt lomailuun sopivia kesäisiä paratiiseja, lavastusryhmä on rakentanut valtavia laivoja ja muita rakennelmia, joista melkeinpä jokainen vuorollaan räjäytetään tai poltetaan taivaan tuuliin. Liki kaikki on tehty oikeasti ja tapahtumat on nähty kuvauspaikalla, kameran edessä. Digitaalitehosteiden osuus on onneksi hyvin pieni. Nyt on kyse käsityöstä.

Kurkunleikkaajien saaren juoni ei ole yhtään sen erikoisempi kuin merirosvoelokuvien klassikoidenkaan. Siihen ei ole – onneksi tai onnettomuudeksi – ympätty mitään modernia maustetta lukuun ottamatta sitä, että tällä kertaa nainen vie ja mies vikisee. Eihän tämäkään uusi keksintö ollut, mutta Errol Flynnin ja Olivia de Havillandin päivinä ei sentään aivan näin paljon poikettu muotista. Flynnin ja de Havillandin merirosvoseikkailut ovat Kurkunleikkaajien saaren esikuvia, ne kelpuuttaa samaan seuraan ja molemmista pitää aivan samoista syistä: ne ovat lapsenomaisia, poikamaisia seikkailuja täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, komeita miessankareita, korsettiin pukeutuneita naissankareita, hienoja toimintakohtauksia ja kaikkea sitä eskapismia, mitä vain elokuva voi taiteenmuodoista tarjota.

Future Filmin julkaisema suomalainen Blu-ray-tallenne käyttää StudioCanalin digitoimaa versiota, joka on melko varmasti täsmälleen sama kuin saksalaisessa vanhemmassa Blu-ray-julkaisussa käytetty masteri. Kyseessä on siis aito teräväpiirtotasoinen filmisiirto ja se on huomattavasti aikaisempaa DVD-julkaisua parempi. Filmiraetta on runsaasti niin kuin pitääkin, mutta toisaalta myöskin videokohinaa, josta huolimatta elokuvan suomalaisen Blu-ray-tallenteen ottaa ilolla ja tyytyväisenä vastaan.