Perjantai 13. on pahin – arvostelussa Freaky (2020)

Christopher Landonin varsinainen läpimurtoelokuva Happy Death Day (2016) lainasi ideansa Harold Ramisin komediaklassikolta Päiväni murmelina (1993). Landonin elokuvassa nuori opiskelijatyttö joutui heräämään yhä uudelleen samaan kuolinpäiväänsä, aivan kuten Bill Murrayn näyttelemä tv-reportteri onnettomaan työpäiväänsä.

Landonin uusi elokuva Freaky puolestaan lainaa ideansa Disneyn Freaky Fridaylta (1976) ja sen uudelleenfilmatisoinnilta Perjantai on pahin (2003). Disneyn elokuvissa tytär ja äiti vaihtavat ruumiita, mutta Landonin perjantaina 13. päivänä tapahtuvassa Freakyssa nuori opiskelijatyttö päätyy mielenvikaisen sarjamurhaajamiehen ruumiseen ja päinvastoin. Seuraukset ovat tietysti koomisia ja kaoottisia, kun seinäruusun ruumiissa onkin uhriensa nahkaan pukeutuva sarjamurhaaja ja kaksimetrisen keski-ikäisen murhamiehen ruumiissa arka nuori nainen.

Freaky ei ole tämän enempää – eikä sen vähempää. Hyvällä tavalla se tuo mieleen kymmenen ja etenkin parinkymmenen vuoden takaiset kauhukomediat, joissa ei vielä pipo kiristänyt. Siksi Freakysta huomaa nauttivansa enemmänkin kuin siihen olisi vitsien tason perusteella aihetta. Freakyssa on rento ote, ja se on sopivan naurettava yhdistelmä verisiä kuolemia ja lapsellista "tyttö pojan ruumiissa"-huumoria.