Marie Curie ei säteile melodramaattisessa elämäkertaelokuvassa – arvostelussa DVD:llä julkaistu Radioactive (2019)

Ranskalainen fyysikko ja kemisti Marie Curie (1867--1934) voitti Nobel-palkinnon kahdesti, mutta jos uutta elämäkertaelokuvaa on uskominen, niin tilanne ei ollut aivan tämä. Marjane Satrapin ohjaama Radioactive nimittäin näyttää, kuinka ensimmäinen palkinto meni kokonaan Curien Pierre-aviomiehen nimiin. Palkintoa noutaessaan Pierre (Sam Riley) sitten piti puheen, jossa hän kertoi vaimonsa roolista radioaktiivisuuden tutkimisessa. Todellisuudessa molemmat Curiet nimettiin palkinnon saajiksi eikä kumpikaan käynyt sitä noutamassa.

Totuutta ei elämäkertaelokuvissa tarvitse armollisesti noudattaa, mutta tämänluonteinen keksiminen saa vain ihmettelemään tekijöiden perimpiä motiiveja. Tietysti Radioactive on kertomus naisten asemasta ja sitä sen on oltava, koska päähenkilö on 1800- ja 1900-lukujen taitteessa maailmanmaineeseen noussut nero, joka sattui olemaan nainen. Sillä oli vaikutusta hänen työhönsä. Rosamund Piken näyttelemä Curie on elokuvassa hyvin tyypillinen sosiaalisesti kömpelö tiedemies, joka ei osaa yhdistää työtään ja yksityiselämäänsä. Se, että päähenkilö on tällä kertaa nainen, ei tee kliseistä elokuvasta tuoretta. Katselukokemusta haittaa elokuvan televisiomainen visuaalinen ilme, eikä saippuaoopperamaiselta kuvaltakaan säästytä.

Pahimmillaan melodramaattiseksi yltyvä Radioactive on eräänlainen historian oppitunti hölmöille. Curien pariskunnan radioaktiivisuuteen liittyvän tutkimustyön merkitystä selitetään katsojalle näyttämällä, miten toisessa maailmansodassa atomipommit putoilivat, 1950-luvulla pikkupojan syöpä parannettiin ja 1980-luvulla ydinvoimala räjähti.

Katsottu ilman tekstitystä.