Amundsen (2018)
|
AMUNDSEN 2 tuntia 4 minuuttia |
Espen Sandbergin ohjaama Amundsen on viimeisin osoitus siitä, minkälainen suurelokuvien maa Norjasta on nopeasti tullut. Sandbergin ja Joachim Ronningin ohjaama Kon-Tiki (2012) ei tätä suuntausta aloittanut, mutta Oscar-ehdokkuuden napannut tositarina Thor Heyerdahlista (1914–2002) kyllä laajensi norjalaisen elokuvan levityskenttää. Ei liene sattumaa, että Sandbergin ensimmäinen soolo-ohjaus on sekin maailmankuulun norjalaisen seikkailijan, naparetkeilijä Roald Amundsenin (1872–1928), tarina.
Amundsen on hyvin perinteinen elämäkertaelokuva siinä mielessä, että siinä ei ole uskallettu keskittyä vain tiettyyn ajanjaksoon hänen elämästään, vaan kaikki jännimmät jutut käydään läpi lapsuudesta kuolemaan. Pääpaino on kuitenkin Amundsenin työllä ja varsinkin itse matkoilla Etelänavalle, jonka valloittamisesta itsekeskeinen mies alkoi unelmoida sen jälkeen, kun kilpailija ehti ensin Pohjoisnavalle.
Amundsenista itsestään luodaan melko mustavalkoinen kuva: ikävä ihminen, joka hylkää veljensä ja ottolapsensa ja välittää vain itsestään ja omasta menestyksestään. Toisaalta taas tämä jälkimmäinen puoli on juuri se syy, miksi Amundsen tunnetaan tänäkin päivänä. Jos Sandberg ja käsikirjoittajat ovat yrittäneet antaa syvällisemmän kuvan päähenkilöstään, niin siinä on kyllä epäonnistuttu. Pelkkien vastakohtien ja ristiriitaisuuksien esiintuominen ei riitä.
Amundsenia näyttelevä Pål Sverre Hagen on riittävän karismaattinen täyttääkseen roolihahmonsa saappaat. Päähenkilön veljeä näyttelevä Christian Rubeck vastaa elokuvan inhimillisesti uskottavimmasta roolista ja pirun hyvin maskeerattuna. Yhdysvaltalainen Katherine Waterston on mukana itkijänaisena, Roald Amundsenin puolisona, joka elokuvan nykyhetkessä odottaa tietoa miehensä kohtalosta.
Mutta Amundsen on pirun komea elokuva. Olisi se varmasti parempikin elokuva, mikäli koko elokuva olisi rajattu yhteen reissuista, mutta tällaisenaankin se kyllä kiehtoo ja vetää puoleensa. Amundsenin hurjat matkat maapallon yksinäisimpään kolkkaan on kuvattu taidolla ja suurin resurssein. Hyvin paljon on tietysti visuaalisten tehosteiden varassa, mutta nekin ovat ensiluokkaisia ja suoraan sanottuna menevät täydestä: ei tätä koe lämpimässä studiossa greenscreenin edessä kuvatuksi tehoste-elokuvaksi.
LISÄMATERIAALI:
Norjankielisiä, tekstittämättömiä lyhyitä katsauksia elokuvan tekoon.
BLU-RAY-JULKAISU:
Julkaisija: | SF Studios |
Tekstitys: | suomi, ruotsi, ym. |
Ääni: | DTS-HD MA 5.1, Dolby Atmos |
Kuva: | 2,39:1 |
Levyjä: | 1 |
TALLENNEFORMAATIT: