Birdman: Or (The Unexpected Virtue of Ignorance) (2014) [Blu-ray]

BIRDMAN: OR (THE UNEXPECTED VIRTUE OF IGNORANCE)
Yhdysvallat 2014

Ohjaus: Alejandro González Iñárritu
Käsikirjoitus: Alejandro González Iñárritu, ym.
Tuotanto: Alejandro González Iñárritu, ym.
Pääosissa: Michael Keaton, Zach Galifianakis, Edward Norton

1 tunti 59 minuuttia

Parhaan elokuvan, ohjauksen, alkuperäiskäsikirjoituksen ja kuvauksen Oscarit voittanut Birdman on meksikolaisohjaaja  Alejandro González Iñárritun viides pitkä elokuva noin viidessätoista vuodessa. Hidas työtahti näyttää tuottavan ainakin Iñárritun kohdalla korkeaa laatua, jopa siinä määrin, että jokainen hänen uusi elokuvansa on tapaus.

Birdman saattaa hyvinkin olla Iñárritun helpoiten lähestyttävin, kaupallisin elokuva, vaikka se onkin vielä kaukana kaupallisuudesta. Siinä kuitenkin sivutaan erästä aikamme vitsausta, sarjakuvafilmatisointeja. Michael Keaton, ainoa oikea Batman, näyttelee näyttelijää, joka on näytellyt Birdman-nimistä supersankaria kolmessa 1990-luvulla tehdyssä elokuvassa. Sen enempää yhtäläisyyksiä Keatonilla ja hänen roolihahmollaan, Rigganilla, ei taida olla. Riggan on pannut maineensa rippeet ja viimeiset rahansa likoon vuokratakseen teatterin Broadwaylta ja tuottaen siellä itsensä ohjaaman ja sovittaman draamanäytelmän, jonka pääroolin hän tietysti itse näyttelee.

Rigganin agentti (Zach Galifianakis) yrittää motivoida asiakastaan, jolta on näyttänyt loppuneen usko näytelmään jo ennen ensi-iltaa. Rigganin kannalta onnekas tapaturma antaa heille mahdollisuuden vaihtaa näytelmän heikoin näyttelijä sopivasti vapaana olevaan Broadway-suosikkiin, Mikeen (Edward Norton), joka osoittautuu sekä loistavaksi näyttelijäksi että erittäin vaikeaksi ihmiseksi. Miken tyttöystävä (Naomi Watts) on hänkin mukana näytelmässä. Ennen pitkää Mike ja Rigganin vähän yli teini-ikäinen päihdeongelmainen tytär ja assistentti Sam (Emma Stone) kiinnostuvat toisistaan – samaan aikaan, kun Riggan yrittää selvitä ihmissuhteistaan, uudesta näytelmästään ja häntä piinaavista harhanäyistä, joista Birdman on vastuussa.

Draamakomedian titteli pätee Birdmaniin erittäin hyvin: se on nopea ja hauska komedia, jonka hauskuus syntyy useimmiten päähenkilöille dramaattisista, mutta katsojille hauskoista tilanteista. Jokainen päähenkilöistä on jonkinlaisessa käännekohdassa elämässään: Riggan pohtii uraansa ja maineen merkitystä, Mike hyvyyttään tai huonouttaan ihmisenä ja Sam yrittää päästä eroon päihteistä, mutta ei tunnu tietävän, miten tai miksi. Vaikka elokuvassa on useampi suuri rooli eikä päähenkilö ole mukana läheskään jokaisessa kohtauksessa, on kokonaisuus yhtenäinen, eikä siten lainkaan samanlainen kuin Iñárritun alku-uran episodimaiset elokuvat.

Hyvistä, erinomaiset roolisuoritukest tekevistä näyttelijöistä huolimatta Birdmanin tähti on sen ohjaaja-käsikirjoittaja Iñárritu, joka on valinnut elokuvalleen hieman erilaisen toteutustavan. Siinä missä filmikameroiden aikaan Alfred Hitchcock keksi kuvata näytelmään pohjautuvan Köyden (1948) näennäisesti yhdellä otolla, käytännössä noin kymmenen minuutin pätkissä, mutta ilman leikkauksia noiden jaksojen sisällä; ainoat leikkaukset olivat ne kohdat, joissa kameraan oli ladattava lisää filmiä ja näin ollen kuvaus oli pakko keskeyttää. Nykyteknologialla on (monien harmiksi) päästy eroon filmistä ja monista muista rajoitteista sekä luotu aivan uusia mahdollisuuksia, joiden avulla näennäisesti yhdellä otolla tehdyn elokuvan tekeminen ei ole ollenkaan niin vaikeaa kuin ennen – paitsi että on, jos mielii saada jäljestä katsomisen arvoista.

Iñárritu on harjoituttanut näyttelijöitään ja saanut nämä onnistumaan pitkissä otoissa, jotka on sitten leikattu näyttämään yhdeltä vielä pidemmältä otolta. Käytännössä ainoat näkyvät leikkaukset tulevat mukaan vasta elokuvan loppupuolella, mutta jo sitä ennen on havaittavissa kohtia, mihin leikkaukset on melko varmasti sijoitettu: niihin sekunnin tai parin hetkiin, jolloin kuvassa ei ole yhtäkään näyttelijää. Itse elokuva on kuitenkin sen verran mielenkiintoinen, että leikkauskohtia ei tarvitse ruveta etsimään, sen kun nauttii tarjolla olevasta tarinasta.

Kuvaaja Emmanuel Lubezki on ohjaajan ja näyttelijöiden jälkeen tämän elokuvan tärkein tekijä. Käsivaralla ja lähes jatkuvassa liikkeessä pidetyn kameran mestari voitti Birdmanista toisen peräkkäisen kuvaus-Oscarinsa, eikä suotta. Ylipäätään elokuva on erittäin komeaa katseltavaa, eritoten teatterin sisätilat (jossa elokuva lähes kokonaan tapahtuukin) ja näyttämö on kuvattu näyttävästi ja elävästi. Filmissä nähtävän näytelmän näyttelijät taasen ovat niin hyviä, että jossain määrin Birdman voi onnistua tekemään teatterille sen, mitä Black Swan teki baletille.

LISÄMATERIAALI

Kattava dokumentti elokuvan teosta, ohjaajan ja Keatonin haastattelu sekä kuvagalleria.

BLU-RAY-JULKAISU