Kirjeitä Iwo Jimalta (2006) [Blu-ray]

LETTERS FROM IWO JIMA
Yhdysvallat 2006

Ohjaus: Clint Eastwood
Käsikirjoitus: Iris Yamashita, Paul Haggis
Tuotanto: Clint Eastwood, Robert Lorenz, Steven Spielberg
Pääosissa: Ken Watanabe, Kazunari Ninomiya, Tsuyoshi Ihara

2 tuntia 21 minuuttia

Clint Eastwoodin vuonna 2006 valmistuneet Isiemme liput- ja Kirjeitä Iwo Jimalta -elokuvat kertovat samasta toisen maailmansodan taistelusta Japanin Iwo Jiman saarella, mutta Isiemme lipuissa tapahtumat nähdään vain ja ainoastaan yhdysvaltalaisten silmin ja Kirjeitä Iwo Jimalta -elokuvassa taasen pelkästään japanilaisten näkökulmasta. Toista filmiä ei tarvitse nähdä päästäkseen perille toisesta, mutta muutama Isiemme lipuissa vastauksetta jäänyt pieni mysteeri selviää jatko-osassa, joka on monin tavoin parempi kuin edeltäjänsä.

Tadamichi Kuribayashin kirjaan pohjautuva elokuva alkaa vuodesta 2005, jolloin Iwo Jiman saarelta löydetään maahan haudattu säkki täynnä kirjeitä. Kirjeet on kirjoittanut nuorimies nimeltä Saigo (Kazunari Nimoiya), joka oli yksi harvoista Iwo Jiman taistelusta hengissä selvinneistä japanilaissotilaista. Kuitenkin vain pieni osa elokuvasta kuluu siihen, kun mies nähdään kirjoittamassa kirjeitä vaimolleen tai kun kuullaan hänen kirjeidensä sisältöä. Nuoren amatöörisotilaan mielenkiinto kohdistuu omalaatuiseen, Yhdysvalloissakin käyneen kenraalin (Ken Watanabe) ja eversti Takeichi Nishiin (Tsuyoshi Ihara), esteratsastuksen olympiavoittajaan ja oikeaan Yhdysvaltain ystävään, joka kenraalin tavoin vain sattuu olemaan japanilainen ja keisarilleen uskollinen patriootti.

Nishi oli todellinen henkilö, jonka elämä päättyi Iwo Jimalla, jossa japanilaiset sotivat vähälukuisina, vähäisin ammuksin ja olemattomin ruokavarastoin ylivoimaista vihollista vastaan. Tämän Eastwood hyvin ymmärtää ja heidän uhrautumistaan arvostaa, vaikka Eastwoodin poliittisia kannanottoja seurannut saattaisi muuta olettaakin. Itse asiassa Isiemme lippuihin verrattuna Eastwoodin voisi sanoa olleen tässä taistelussa jopa japanilaisten puolella, sen verran sovittelevasti ja samanaikaisesti ihailevasti hän kertoo äärimmäisen kovassa kurissa eläneistä japanilaissotilaista, jotka tappion tultua mieluummin räjäyttävät itsensä taivaan tuuliin kuin palaavat kotiin taistelun hävinneenä osapuolena.

Eastwoodille ominainen verkkainen kerronta venyttää filmin pituuden lähelle kahta ja puolta tuntia, joka on heikoin kohta. Sisällön suhteen elokuvassa ei ole mitään turhaa, mutta monet asiat on vain yksinkertaisesti kerrottu niin hitaasti, että ennen taistelun alkua katsoja alkaa turhautua siinä missä filmin kuvaamat japanilaiset näyttävät olevan vain tyytyväisiä, kun eivät heti joudu vihollisen maalitauluiksi. Kun kyseessä kerran on sotaelokuva ja vieläpä yhdestä nimenomaisesta taistelusta kertova, on siinä sotimisella suuri osa. Toisaalta, vaikka taistelua ja kuolemaa on ironisesti sanottuna kuvattu elävästi ja kiinnostavasti, on se välttämätön paha, jota seuraa elokuvan tärkein osuus: tappiomieliala ja sen kuvaaminen.

Isiemme lippujen tavoin Kirjeitä Iwo Jimalta -filmin värimaailma on jälkituotantovaiheessa riisuttu suurista kontrasteista, tehty kaikesta harmaata ja tuhkamaista, joka muistuttaa vanhaa, hyvin säilynyttä ja kellastumatonta valokuvaa. Se on toimiva ratkaisu ja komeaa katseltavaa. Ehkä japanilaisten sotilaiden ymmärtävää kuvaustakin suurempi yllätys on elokuvan kieli; suurin piirtein kaikista yhdysvaltalaisista sotaelokuvista poiketen tässä vierasmaalaiset sotilaat puhuvat omaa kieltänsä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kuvausvaiheessa Eastwood ei ole voinut itse tietää, menivätkö repliikit oikein – eikä sitä tiedä kovin moni muukaan, paitsi japanilaiset, jotka itse asiassa rynnivät katsomaan tätä elokuvaa niin sankoin joukoin, että se oli taloudellisesti huomattavasti kannattavampi kuin Isiemme liput. Tämä saattaa olla säännön vahvistava poikkeus tai lupaava enne siitä, että yltiöisänmaallisten yhdysvaltalaisten sotaelokuvien aika alkaa olla ohi. Ehkä sittenkin se on vain poikkeus.

LISÄMATERIAALI

Dokumentteja elokuvan teosta ja ensi-illasta.

BLU-RAY-JULKAISU