Nyt DVD:llä: Mika Kaurismäen elokuvauran ensimmäiset 20 vuotta yksissä kansissa

Mika Kaurismäki esikoiselokuvansa Arvottomat (1982) aikaan. Kuva: Villealfa Filmproductions Oy

The Mika Kaurismäki Collectionissa ovat mukana ohjaajan parhaimmat työt ja oman aikansa kiehtovimmat kansainväliset kotimaiset elokuvat.

Sopivasti joulumarkkinoille kauppoihin tuli VLMedian The Mika Kaurismäki Collection -niminen DVD-kokoelma, joka sisältää kolmetoista elokuvaa ohjaajan 40-vuotisen uran ensimmäiseltä puoliskolta. Mukana ovat käytännössä kaikki Mika Kaurismäen pitkät näytelmäelokuvat vuosilta 1982–2004 ja poissa ovat noilta vuosilta vain lyhytelokuvat Valehtelija (1981) ja Jackpot 2 (1982) sekä dokumenttielokuvat Saimaa-ilmiö (1981) ja Tigrero: A Film That Was Never Made (1994).

Varsinaisesti mitään uutta tämä kokoelma ei tarjoa, sillä kaikki kolmetoista elokuvaa on julkaistu DVD:llä jo aiemminkin. Yksitoista julkaisuista on identtisiä aiempien kanssa, eroa on vain Helsinki Napoli All Night Longissa (1987) ja L.A. Without a Mapissa (1998), mistä  ensimmäinen on nyt julkaistu uutena digitoituna versiona erilaisella värimäärittelyllä ja jälkimmäinen laajakuvana aiemman pan & scan -version sijaan. Scopena kuvattu L.A. Without a Map ei tosin nytkään ole nähtävillä alkuperäisessä muodossaan vaan 1,78:1-kuvasuhteeseen rajattuna.

Kokoelman sisältämät elokuvat ovat oleellinen osa koko 1980-luvun ja 1990-luvun alkupuolen suomalaisesta elokuvatuotannosta. Münchenissä elokuvakoulun käynyt, enemmän eurooppalaisten ja amerikkalaisten elokuvien ihailijana kuin kunniakkaankin suomalaisen perinteen seuraajana tunnettu Kaurismäki pyrki alusta asti kansainväliseen elokuvakieleen. Arvottomat (1982) on pastissi ja kunnianosoitus etenkin ranskalaisen uuden aallon elokuville, mutta samanaikaisesti se on erittäin suomalainen ja nyt suorastaan nostalginen dokumentti menneiden aikojen Suomesta. Enää meillä ei ole samanlaista tanssilavojen, työväentalojen ja nuorisoseurojen iltamien ja haisevien keskikaljakuppiloiden kulttuuria. Entisaikojen rumat puolet ovatkin yhtäkkiä kauniita, mutta selvästi Kaurismäki piti niitä kauniina jo 1980-luvulla.

Arvottomia seurasivat hyvin samanhenkiset ja omilla tavoillaan supisuomalaiset Klaani – tarina Sammakoitten suvusta (1984) ja Rosso (1985). Sen jälkeen vuorossa oli jo mainittu Helsinki Napoli All Night Long, joka oli suomalaisittain ennennäkemättömän monikansallinen elokuvatuotanto. Saksassa kuvattu, useiden eurooppalaismaiden kesken rahoitettu kertomus suomalaisesta taksikuskista (Kari Väänänen), joka saa Berliinin yössä tilaisuuden rikastua. Se on maailmanluokan elokuva ja ilahduttavan paljon omassa ajassaan kiinni. Siksi se toimii loistavasti tänäkin päivänä, puhtaitten elokuvallisten ansioittensa lisäksi.

Aivan yhtä erinomaisia eivät olleet tulokset Kaurismäen seuraavien kansainvälisten projektien parissa. Amazon (1990) on Panavisionin kameroilla kuvattu scope-spektaakkeli, jossa Väänäsen näyttelemä suomalaismies seikkailee Brasilian sademetsissä. Mukana menossa ovat 1980-luvun harvinaislaatuinen mustaihoinen naistähti Rae Dawn Chong ja monien b-luokan elokuvien liemissä keitetty Robert Davi. Amazonin juoni unohtuu nopeasti katselun jälkeen, mutta Kaurismäen ja kuvaaja Timo Salmisen upeat kuvat eivät.

Rae Dawn Chong, Amazonin nimekkäin näyttelijä. Kuva: Villealfa Filmproductions

The Last Border – viimeisellä rajalla (1993) koki kovia kolauksia ennen kuvausten alkua, kun naispääosaan kiinnitetty Béatrice Dalle jäi pois hankkeesta – kuulemma mielenterveysongelmiensa takia. Betty Bluen (1986) nimiosan näytellyt Dalle olisi ollut iso eurooppalainen nimi ja tuonut mukanaan rahoittajiakin, joita ilman jäätyään Kaurismäki teki elokuvansa silti. Elokuvan nimekkäimmäksi näyttelijäksi jäi Jürgen Prochnow, Das Bootista eli Sukellusvene U-96:sta (1982) tunnettu saksalainen, joka oli ja on kaikille tuttu, mutta ei mikään kassamagneetti. The Last Borderista tuli puoliteholla toimiva scifi-sekoilu, jonka hölmöyttä kuvastaa se, että tapahtumat sijoittuvat maailmanlopun jälkeiseen kuolleeseen luontoon, jossa mikään ei kasva ja vettäkin on vähän. Silti elokuva on kuvattu loppukesästä Norjan Lapissa, joka uhkuu ikiaikaista elinvoimaa.

Seuraavat elokuvansa, Condition Red – hälytystila (1995) ja L.A. Without a Map (1998), Kaurismäki kuvasi Yhdysvalloissa. Ensimmäinen on James Russon ja Cynda Williamsin tähdittämä naisvankilatarina, jossa on oma viehätyksensä, vaikka kyseessä onkin tyypillinen b-elokuva. L.A. Without a Map, tähtinään David Tennant ja Vinessa Shaw, on raikas hömppäkomedia nuorille aikuisille.

Yhteistuotantojen teemaan sopivasti DVD-kokoelman viimeinen eli tuorein elokuva on Honey Baby (2004), jota kuvattiin muun muassa Saksassa ja Venäjällä. Päänäyttelijöidensä puolesta se on tyypillinen Kaurismäen englanninkielinen elokuva, sillä mukana on sekä suomalainen tähti että suurelle yleisölle tuttu yhdysvaltalaisnäyttelijä, joka ei kuitenkaan varsinaisesta filmitähdestä käy. Irina Björklundin vastanäyttelijänä nähdään Henry Thomas, jonka kaikki tuntevat E.T. the Extra-Terrestrialin (1982) pääosasta – eivätkä juuri mistään muusta.

Mainittujen elokuvien lisäksi kokoelmassa ovat mukana myös Cha Cha Cha (1989), Paperitähti (1989), Zombie ja Kummitusjuna (1991) sekä pääosin saksankielinen Highway Society (2000).

Tallennejulkaisu:

Levittäjä: VLMedia, 2020 Kuvasuhde: 1,85:1 kaikki muut paitsi: Amazon 2,35:1, L.A. Without a Map 1,78:1 ja Paperitähti 1,33:1 (negatiivikuvasuhde 1,37:1) Ääni: Dolby Digital 2.0 Tekstitys: vaihtelee, pääosin FI, DK, SE, NO ja ENG. Ikäraja: 16 Levyjä: 13 Aluekoodi: 0 (All Regions) Lisämateriaali: Kaurismäen elokuvakohtaisia haastatteluita ja trailereita.