Palava enkeli (1984)

Lauri Törhönen ei ollut ensimmäistä pitkää elokuvaa tehdessään enää mikään aloittelija. Takana oli muun muassa useita televisioelokuvia, joista noin puolituntinen Päivä ennen (1979) on kaikessa yksinkertaisuudessaankin ohjaajansa parhaimpia töitä.

Palava enkeli pohjautuu joensuulaisessa mielisairaalassa työskennelleen psykiatri Hannele Törrösen alkuperäisideaan, josta Törhönen, Törrönen ja Claes Andersson (psykiatri hänkin) laativat lopullisen elokuvakäsikirjoituksen. Lopputuloksena onkin harvinaisen aidolta vaikuttava kuvaus mielisairaudesta ja mielisairaista.

Tuulikki (Riitta Viperi) tarkovskilaisessa kuvassa.

Valokuvamalli Riitta Viperi tekee uransa ainoan pääosan Tuulikkina, nuorena vasta valmistuneena sairaanhoitajana, joka nousee Helsingissä junaan ystävänsä ja kollegansa Karinin (Elina Hurme) kanssa suunnatakseen ensimmäiseen työpaikkaansa. Karin on lukenut sairaanhoitajaksi ja Tuulikki mielisairaanhoitajaksi. Sen tarkemmin yksilöimättömään mielisairaalaan saapuva Tuulikki ei ongelmitta sopeudu uuteen, tiiviiseen työyhteisöön, jossa on riittävästi ongelmia jo ennen Tuulikin saapumista. Miestyöntekijät (Tom Wentzel, Juuso Hirvikangas) iskevät silmänsä nuoreen tulokkaaseen, joka määrätään nuoren naisen (Eeva Eloranta) omahoitajaksi. Siitä alkaa Tuulikin tie kohti mielisairautta.

Törhösen ja kuvaaja Esa Vuorisen kuvakerronta on paljon kunnianhimoisempaa, kevyempää ja ilmavampaa kuin monien muiden tuon ajan kotimaisten elokuvien – näin siitäkin huolimatta, että lähes koko elokuva tapahtuu sairaalan ”pihapiirissä” ja varsinkin itse osastolla. Rajattu tapahtuma-alue toimii, mutta tarinaan on jäänyt paljon toistoa ja liian vähän uusia tapahtumia. Näyttelijöistäkin Viperi on kaikkein kokemattomin, mutta hän on ainoa, jonka roolihahmosta saa jonkinlaisen kuvan – muut jäävät hyvin etäisiksi.

Mielisairas mielisairaanhoitaja (Riitta Viperi)

Palava enkeli tuo mieleen edeltävänä vuonna valmistuneen Monan ja palavan rakkauden ajan (1983), jossa nuori nainen päätyy uuteen tuttavapiiriin ja ympäristöön, mutta psykoosiin sairastumisen sijaan hurahtaa uskoon. Molemmat edustivat lyhyeksi jäänyttä "buumia", jossa miesohjaajat tekivät elokuvia nuorista naisista ihmisen kehityksen kannalta merkittävissä vaiheissa aikuiselämän alkupuolella, mutta epätavallisissa olosuhteissa.

Palava enkeli on digitoitu negatiivista; värimaailma on haalea. Alun perin elokuva on tarkoitettu esitettäväksi 1,66:1-kuvasuhteella, joka on DVD-julkaisua varten muutettu 1,85:1:ksi (tai oikeastaan leveämmäksikin, mutta mikäli television kuvasuhde on määritelty "alkuperäiseksi", se rajaa kuvan 1,85:1-kuvasuhteeseen).

LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU:

Negatiivin kuvasuhde 1,37:1, alun perin esityskopiot tarkoitettu rajattavaksi 1,66:1-kuvasuhteeseen.

TALLENNEFORMAATIT: