Takiaispallo (1970)

Tapio Hämäläinen ainoassa elokuvapääroolissaan.

1960- ja 1970-lukujen vaihteessa lyhyen, mutta näyttävän uran elokuvakäsikirjoittajana tehnyt Kerttu-Kaarina Suosalmi (1921–2001) kynäili Erkko Kivikoskelle Kuuman kissan? (1968) ja Kesyttömät veljekset (1969) sekä Veli-Matti Saikkoselle Takiaispallon (1970). Saikkosen elokuvasta piti alun perin tulla vain tv-sarja, mutta FJ-Filmiltä lähtenyt tuottaja Pentti Helanne keksi tehdä siitä myös elokuvan. Elokuvaversiota leikattiin viisiosaisen sarjan kahdesta ensimmäisestä jaksosta, ilman merkittävää sisällöllistä eroa.

Suosalmen kahden edellisen elokuvan tapaan Takiaispallo katsoo maailmaa vasemmistolaisin silmin. Tällä kertaa kaikkein enin paskanjauhanta on jätetty pois, mutta alle 80-minuuttiseen elokuvaan mahtuu kyllä yksikin kohtaus, jossa kolme miestä istuu kapakan pöydässä puhumassa herrojen ja työläisten eroista. Herraa keskustelussa edustaa Valkeakosken paperitehtaan työnjohtaja Aaro (Tapio Hämäläinen), tarinamme päähenkilö, jolla on kotonaan vaimo (Hillevi Lagerstam), täysi-ikäisyyden kynnyksellä oleva tytär Annika (Terhi Panula) ja kaksi poikaa. Aaro on itse iskenyt silmänsä naapurissa asuvaan onnettomaan Marjattaan (Aila Arajuuri), kauniiseen, mutta naimisissa olevaan naiseen. Se ei estä näitä kahta aloittamasta salasuhdetta.

Kesäyön lapset Aila Arajuuri ja Tapio Hämäläinen.

Muutaman kesäpäivän aikana tapahtuva Takiaispallo rakkaudesta ja seksuaalisuudesta eri ikäluokkien kautta. Siinä missä yli viisikymppinen Aaro on innokas käymään vieraissa, hän ei tietenkään suvaitse teinityttärensä ihastusta laulajapoikaan (Kirka Babitzin) tai keneenkään muuhunkaan. Perheen pienimmäinen, alakouluikäinen poika (Sami Panula) tutustuu Marjatan samanikäiseen tyttäreen (Titti Brotherus), jonka kanssa he keskustelevat rakkaudesta ja seksistä sen verran kuin pikkulapset siitä tietävät, huumorin kautta.

Kenties Suosalmen ja ohjaaja Saikkosen on ollut tarkoitus kuvata myös sitä, ettei elämä ole herkkua herroillakaan – ja herrasta käy kuka tahansa, joka ei saa pienintä mahdollista palkkaa. Kesämökistään huolimatta Aarokaan ei ole rahamies.

Hillevi Lagerstam ja Terhi Panula äitinä ja tyttärenä.

Tapio Hämäläinen tekee Aarona ainoan elokuvapääosansa ja yhden viimeisistä vakavista rooleistaan; tämän jälkeen Hämäläinen tunnetusti näytteli appiukko Tuuraa liki kaikissa Turhapuro-elokuvissa. Se leimasi hienon, oman lujan ja iloisen persoonansa jokaiseen rooliinsa tuoneen näyttelijän. Jo 1940-luvulla pääosia näytelleelle Lagerstamille Takiaispallon naispääosa oli viimeinen merkittävä elokuvarooli. 1950-luvulla Lagerstam sai näytellä (usein koomisia) vamppien rooleja, mutta tässä vaiheessa jo ikääntynyt nainen pääsi näyttelemään oikeaa ihmistä. Suotta Lagerstamia ei roolistaan Jussilla palkittukaan. Filmauksen aikaan 16-vuotias Terhi Panula on saanut kaikkein yksiulotteisimman roolin, jossa hänen tehtävänään on lähinnä vain olla oma itsensä, nuori ja kaunis, hento ja herkkä.

Koska Takiaispallo oli viisiosainen tv-sarja ja elokuvaversiossa on vain kaksi ensimmäistä osaa, on siihen jäänyt paljon sellaista, mitä ei käsitellä juuri alkua pidemmälle. Näinpä tiettyjen asioiden ottaminen esille ei ole alkuunkaan järkeenkäypää. Joka tapauksessa, Risto Salon leikkaama elokuva etenee erittäin hyvää vauhtia; nyt ei jaaritella päivän poliittisten puheenaiheiden parissa, vaan mennään.

Ohjaajan kokemattomuus elokuvanteosta näkyy: Takiaispallo etenee sähäkästi kohtaus kohtauksen jälkeen, mutta erityisen elokuvallinen teos se ei ole. Kuva kertoo tarvittavan informaation, ei juuri muuta. Kuvauksesta vastannut Raimo Hartzell oli kuitenkin sen verran ammattimies, että kun kameraan ladattiin videon sijaan mustavalkofilmiä, niin filmille tarttui valkokankaallekin sopivaa kuvastoa. Saikkonen ja Hartzell ovat onnistuneet tässä osittain jo siksi, että useista aikansa tv-tuotannoista poiketen Takiaispallo ei ole muutamaan interiööriin sijoittuvaa puoliteatteria.

Saikkosen Takiaispallon aikoihin suunnittelema Juhannustanssien filmatisointi jäi häneltä toteutumatta, eikä Saikkonen tähän päivään mennessä ole toista pitkää elokuvaa ohjannutkaan. Se on sääli, sillä kaikesta huolimatta Takiaispallo ja muutamat Saikkosen myöhemmän tv-filmit osoittavat hänellä olleen silmää hyville tarinoille.

LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU:

TV-esityksissä käytetystä masterista tehty DVD-julkaisu.

TALLENNEFORMAATIT: