Ajolähtö (1982)

Suomalaisten intoa lähteä töihin Ruotsiin ja Norjaan sivuttiin Edvin Laineen ohjaamassa Kalle Päätalo -filmatisoinnissa Ruskan jälkeen (1979), mutta oleellisessa roolissa se oli vasta Mikko Niskasen Ajolähdössä (1982) ja Jaakko Pyhälän Jonissa (1983). Niskasen elokuva oli hänen paluunsa nuorisotarinoiden ja suuren yleisön suosion pariin – edellinen kunnon hitti oli 1960-luvulta, jolloin Niskanen ohjasi varsinaisen nuorisotrilogiansa.

Lauri (Tero Niva), Juuso (Timo Torikka) ja Pyry (Heikki Paavilainen)

Ajolähdön käsikirjoitus on Niskasen ja nuoren Matti Ijäksen yhteistyötä, mikä selittää sen pyrkimyksen aitouteen ja suomalaisen mielenmaiseman kuvaukseen. Päähenkilöinä on kolme kotiinsa Keski-Suomeen armeijasta palaavaa nuortamiestä, Juuso (Timo Torikka), Pyry (Heikki Paavilainen) ja Lauri (Tero Niva). Kukin etsii paikkaansa velvollisuuksien tultua täytettyä: isätön Juuso on kova uhoamaan ja vielä kovempi puhumaan paskaa, yrittäen todistella muille jatkuvasti olevansa jotain, mitä hän ei ole. Niinpä Juuso päättää suunnata Ruotsiin tienaamaan. Lauri haluaa lähteä mukaan, pakoon isänsä työn jatkamista ja varsinkin uutta äitipuoltaan. Pyry sen sijaan ei tiedä, mitä tekisi, kun pientilallisen (Simpauttajan legendaarinen Veikko Tiitinen) pojalle ei ole leveää leipää tiedossa.

Pyry (Paavilainen) ja tyttöystävä (Sanna Majanlahti)

Niskasen elokuva seuraa näiden kolmen keskenään hyvin erilaisen, mutta samalla paikkakunnalla kasvaneen ja samoja asioita kokeneiden nuorukaisten elämää siinä iässä, joka tuntuu jokaiselle nuorelle olevan vaikeinta mahdollista. Kuten odottaa saattaa, monia seikkailuja on tiedossa, mutta pettymys on karvasta eikä jää vieraaksi. Opitaanko mitään? Tuskin, mutta poikien seurassa viihtyy hemmetin hyvin, eikä elokuvan naiivius ärsytä enempää kuin sen pitääkään. Elokuvan naiset ovat pääasiassa sellaisia kuin ne tuon ikäisille ovat: äitejä tai huoria.

Mikko Alatalon laulut elokuvan ääniraidalla korostavat sitä, että tämä elokuva on tehty (silloisen) nykyajan ihmisille – tässä ja nyt koettavaksi. Alle kolmikymppiset nuoret harvemmin saavat aikaiseksi hyviä nuorisoelokuvia, sellaisen tekemiseen vaaditaan elämänkokemusta, perspektiiviä, ymmärrystä nuoruuden tragikoomisuuden päälle sekä rakkautta tavallisiin ihmisiin. Tätä kaikkea Niskaselta löytyi ja useimmiten siinä määrin, että hän otti mukaan amatöörinäyttelijöitä, joista hän vaihtelevalla menestyksellä kouli hyviä roolisuorituksia. Ajolähdön kolmesta päänäyttelijästä Torikka ja hienoa työtä tekevä Paavilainen opiskelivat Teatterikorkeakoulussa, mutta Niva oli täysi amatööri kameran edessä. Tämä näkyy, mutta osittain juuri näyttelijän kokemuksen puute korostaa Nivan roolihahmon ulkopuolisuutta.

Pojat matkalla naisiin.

Kuvaaja Henrik Paersch nappasi Ajolähdön ja Ramses & unien kuvauksesta yhteisen Jussi-patsaan, eikä hänen ja Niskasen työ pääse oikeuksiinsa roskaisesta ja kuluneesta esityskopiosta tehdyllä DVD:llä. Niskanen on tuttuun tapaansa pysynyt realistisessa otteessa myös kuvauksessa, ja Paersch on puolestaan ottanut kauniita kuvia, joista moniin äänittäjänä on ujuttanut puomimikrofoninsa.

Ajolähtö on yhtä suuri annos silkkaa nostalgiaa ja ajankohtaisuutta – jälkimmäistä siksi, koska Niskanen kertoo jälleen eletystä elämästä ja nuorison tarina toistuu sukupolvesta toiseen.

LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU:

Erittäin kuluneesta esityskopiosta tehty masteri, mutta ei sentään toivoton.