Yösyöttö (2017)

Kun nelikymppinen pariskunta saa ensimmäisen lapsensa, päättää pariskunnan toinen osapuoli jättää puolisonsa ja pienen lapsensa oman onnensa nojaan. Tällä kertaa lähtijänä ei ole isä (Petteri Summanen) vaan äiti (Ria Kataja) eikä tyylilajina draama vaan tragikomedia.

Vasta syntyneen lapsensa äidin lähtiessä ulkomaille etsimään itseään ja merkitystä elämälleen, Antti ottaa töistä vapaata ja jää kotiin pienen poikansa kanssa. Toimittajana työskentelevä Antti ei tiedä lapsenhoidosta mitään, mutta ei hän myöskään ole toivoton tunari, pikemminkin vain omituinen höpöttäjä.

Eve Hietamiehen romaaniin pohjautuva Yösyöttö on nokkela kertomus siitä, minkälaiselta tuoreen isän vastoinkäymiset ja odotettua suurempi vastuu lapsen kasvatuksessa voivat hänen omassa mielessään näyttää. Kyseessä on sekä koti-isiksi jääviä miehiä että naisia mairitteleva kertomus, joka etenee tuttuja polkuja pitkin, mutta tekee sen hauskasti – ja erittäin nopeasti. Ohjaaja Marja Pyykkö ja leikkaaja Harri Ylönen ovat tehneet elokuvasta erittäin nopean, joka sähäkkyydessään menettää inhimillisyyttään, mutta nopeus peittää myös tyhjyyttä ja epäkohtia. Tapahtumat kulkevat niin nopeaa vauhtia, ettei elokuvaa katsellessa joudu miettimään, miten paljon Yösyöttö muistuttaa esimerkiksi Kolme miestä ja babya (1987).

Liki kymmenen vuoden tauon jälkeen elokuvapääroolin tekevä Petteri Summanen on Yösyöttö-elokuvan kantava voima. Elokuva on rakennettu kokonaan Summasen hahmon ympärille, tämä on läsnä jokaisessa kohtauksessa ja on vieläpä jokaisen kohtauksen keskiössäkin. Nykyajan parhaimpiin suomalaisiin elokuvanäyttelijöihin lukeutuvan Summasen paluu suuriin tehtäviin on toivottu ja tulos erinomainen.

Elokuvan toiseksi suurimmassa roolissa nähdään Marja Salo, joka näyttelee Antin naapurissa asuvaa toista yksinhuoltajaa. Näiden kahden tuttavuus alkaa väärinkäsityksistä ja hätävalheista. Ennin rooli on Salon ensimmäinen elokuvatehtävä liki kymmeneen vuoteen.

Keskimääräistä kotimaista elokuvaa huomattavasti halvemmalla, vain 800 000:lla eurolla, tuotettu Yösyöttö ei ole sen enempää rahaa tarvinnutkaan; muutamat lokaatiot ja lavasteet, vain muutama isommassa roolissa oleva näyttelijä ja verrattain yksinkertainen käsikirjoitus eivät tarvitse miljoonia. Yösyötön pieni budjetti ei kuitenkaan näy kuvasta – kirjaimellisestikaan. Konsta Sohlbergin kuvausjälki on konstailematonta ja toimivaa, pääkaupunkiseudun harmaa ja mielikuvitukseton miljöö luo ikävyydessään sopivan tapahtumapaikan tarinalle, jossa kauneus on muutenkin jossakin muualla kuin ympäröivässä maailmassa.

LISÄMATERIAALI:

Dokumentti elokuvan teosta ja traileri.

BLU-RAY-JULKAISU: