Sodan murtamat (2016)

Viime vuonna valkokankailla nähtiin kaksi hyvin samanlaista dokumenttielokuvaa sodan vaikutuksesta sen kokeneisiin miehiin. Ari Matikaisen Sodan ja mielenrauhan varjoon jäi Timo Korhosen Sodan murtamat, joka on toteutukseltaan täysin erilainen, mutta sisällöltään ja viestiltään vähintään yhtä tärkeä kuin lajitoverinsa.

Lähes nelikymmenvuotisen elokuvauran tehneen Korhosen ensimmäinen teatterilevitykseen päässeen dokumenttielokuvan päähenkilöinä on kahdeksan varttunutta ihmistä, miehiä ja naisia, joiden isät osallistuivat toiseen maailmansotaan Suomen riveissä. Yhdistävä tekijä on myös se, että heidän isänsä eivät palanneet sodasta sellaisina kuin he sinne lähtivät. Eräs heistä tappoi itsensä jo sodan aikana, kaikkia muita sota riivasi koko loppuelämän.

Sotamuisteluita on kuvitettu Puolustusvoimain uutiskatsauksissa käytetyllä filmimateriaalilla ja SA-kuvan valokuvilla sekä vähäisessä määrin dramatisoiduin jaksoin.

Korhosen dokumentissa sotakokemuksista tehdään yksi ja ainoa syy näiden miesten epätavalliseen käytökseen. Psykologeja tai vastaavia asiantuntijoita ei haastatella, äänessä ovat vain lapset. Epäilemättä he parhaiten tietävät omista vanhemmistaan ja siitä, miten nämä sotakokemuksiin ja -muistoihin suhtautuivat. Osa lapsista analysoi vanhempiensa kokemuksia omien tietojensa ja taitojensa mukaisesti. Lopputulos on hyvin vaikuttava, ihmisläheinen ja traaginen.

Sodan murtamien suurin ja kestävin arvo on tietysti sen sanomassa ja päähenkilöiden kokemuksissa, jotka avannevat niiden veteraanien lapsien silmiä, jotka ovat ihmetelleet isiensä käytöstä. Näitä lapsia on varmasti paljon.

 
LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU: