Onks Viljoo näkyny? (1988)

Kuten hyvin tiedetään, Spede Pasasen elokuvatuotanto 1970-luvun alusta lähtien keskittyi lähinnä omista televisiotuotannoistaan tuttujen hahmojen tuomiseen valkokankaalle. Uuno Turhapuro -filmit, Pikkupojat, Hei kliffaa hei ja kumppanit edustavat tätä kastia, mutta tuottipa Pasanen filmejä myöskin niistä television sketsisarjoista, joita hän ei ollut itse tekemässä. Ensin tuli Fakta homma (1987), sitten Onks Viljoo näkyny? (1988) ja sen jälkeen vielä Rampe & Naukkis – kaikkien aikojen superpari (1990).

Onks Viljoo näkyny? pohjautuu mm. Älywapaa palokunta- ja Soitinmenot-sketsisarjoihin, joiden käsikirjoittaja Pertti Reponen laati myös elokuvan käsikirjoituksen. Tapahtumat aloittaa TV-juontaja Hintmanin (Heikki Kinnunen) ilmoitus siitä, että hän maksaa kymmenen miljoonaa markkaa sille, joka tekee Taka-Surkeen kylästä maankuulun. Tämä tieto saa liikkeelle niin kamreeri Vähäsen (Kinnunen), Valtten (Aake Kalliala) ja Arvidin (Pirkka-Pekka Petelius), Naema-Aslakin (Petelius) ja Soikiapään (Kalliala) sekä tietysti useat takasurkeelaiset (Titta Jokinen, Kristiina Elstelä). Moni myös keksii ryöstää tuon palkintorahan, jota Hintman säilyttää kassakaapissaan. Viljoa kyselevä mies sen sijaan tyytyy vain kyselemään Viljoa.

Myös ohjaaja Hannu Seikkula oli työskennellyt filmin pohjana toimineiden televisiosarjojen parissa. Seikkula teki debyyttinsä pitkän elokuvan ohjaajana saman kesän aikana kuvatuilla Onks Viljoo näkyny?- ja Tupla-Uuno-elokuvilla. Tässä filmissä Seikkulan osaaminen ei näy mitenkään: käsikirjoitus on vaatimaton ja olematon, sketsirakenne on säilytetty, mutta sentään tapahtumia yhdistää tuo yhteinen päämäärä, rahapalkinto. Elokuvallisessa, visuaalisessa mielessä Viljolla on lähes yhtä vähän tarjottavaa kuin näillä sketsisarjoilla, mutta sillä erolla, että Viljo on kuvattu pääasiassa ulkona. Kesäinen luonto on halvalla ja kiirelläkin kuvattuna kauniimpi tapahtumapaikka kuin MTV:n studio 1980-lukulaisessa kuosissaan.

Toisin kuin Pasasen ja Ere Kokkosen filmit, Viljo ei rakennu nokkelan sanailun ympärille, vaan pääosassa ovat hahmot. Niiden on oltava katsojan mieleen jo pelkästään olemassaolonsa takia, koska monet heistä eivät sano tai tee mitään, varsinkaan hauskaa tai kekseliästä. Yhteisissä kohtauksissaan Petelius ja Kalliala repeilevät omille jutuilleen, kun vieressä seisovalla Kinnusella pokka pitää eikä keskittyminen herpaannu. Kallialallakin pysyy naama peruslukemilla silloin, kun Petelius ei ole samassa kuvassa.

Seikkulan filmissä pannaan halvalla maalaisia, kaupunkilaisia, mielisairaanhoitajia, mielisairaita, äitejä, lapsia, säätieteilijöitä, romaneja, lappalaisia, kantasuomalaisia, suomenruotsalaisia, homoja ja heteroja, mutta näistä vain lappalaisia koskeva huumori tuntuu kaikelta muulta kuin huumorilta. Lappalaisia koskeva huumori kun ei ole vain stereotypioilla leikittelyä, vaan suorastaan ilkeää ja ajattelematonta. Toisaalta, Peteliuksen sketsisarjojen huumorihan perustui useimmiten ilkeyteen ja muiden ihmisten pilkkaamiseen.

Onks Viljoo näkyny? ei ole paljon mitään, mutta Heikki Kinnusen taidonnäyte se kyllä on. Kinnunen näyttelee Viljoa kyselevää miestä, kamreeri Vähästä, Hintmania, konstaapelia sekä viimeisessä kohtauksessa nähtävää Urhoa. Erikoisen mieleinen on kamreeri Vähänen, harvinaisen luihu ja kovaan, kamalaan ääneen kailottava nahkatakkisetä. Näistä kaikista rooleistaan Kinnunen suoriutuu kaltaisensa lahjakkaan, äänenkäytön, tyyppikuvauksen hallitsevan koomikon tavoin ja saa siinä ohessa kaikki muut näyttelijät huonoon valoon. Toisaalta, eipä Kinnusen kanssa kannata lähteä kilpailemaan, jos ei kykene pitämään pokkaansa edes yhdessä kuvassa.

 
LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU

Julkaistu omana erillisjulkaisunaan sekä osana mm. Spede – Täydellinen kokoelma -DVD-kokoelmaa.