KUN ISÄ TAHTOO…
Suomi 1935

Ohjaus: Valentin Vaala
Käsikirjoitus: Tauno Tattari
Tuotanto: Emil Viljanen / Bio-Kuva Oy
Pääosissa: Eino Jurkka, Emmi Jurkka, Regina Linnanheimo

1 tuntia 17 minuuttia

Helsingin kuuluisimman liikemiehen (1934) tavoin Kun isä tahtoo… (1935) syntyi ohjaaja Valentin Vaalan ja toimittaja/käsikirjoittaja Tauno Tattarin yhteistyön tuloksena. Filmi jäi Vaalan riippumattoman (ja resurssittoman) elokuvantekijänuran viimeiseksi, sillä jo samana vuonna hän oli Suomi-Filmin palveluksessa studio-ohjaajana.

Eino Jurkka tekee yhden elokuvauransa parhaimmista rooleista johtaja August Lampaanpäänä, joka pyörittää naistenvaatetehdasta. Hän elelee rikkaassa kodissa yhdessä kamalasti pälättävän ja nalkuttavan, kauneussalonkia vinkuvan vaimonsa (Hulda Keskinen) ja kauniin tyttärensä Vapun (Regina Linnanheimo) kanssa. Kun Vappu ilmoittaa menevänsä naimisiin köyhän autonkorjaaja Mannen (Vaala uransa toisessa ja viimeisessä näyttelijäroolissa) kanssa, päättää August laittaa kapuloita rattaisiin. Samaan aikaan kuitenkin Augustin vaimo ja tytär huomaavat isännän liikkuvan epäilyttävän naisen (Emmi Jurkka) seurassa, joka tavataan myös Mannen kanssa. Kohta koko perheonni on vaakalaudalla, kun isä tahtoo…

Vaalan ohjausjälki on vauhdikasta, mutta ei yhtä vauhdikasta ja huoliteltua kuin myöhemmissä töissä. Täytyy tosin muistaa, että tätä filmiä tehtäessä eivät työolosuhteetkaan olleet ihanteelliset, sillä rahaa tuskin oli paljon ja tuotantoyhtiökin meni filmiä tehtäessä konkurssiin – elokuva siirtyi Fennicalta Bio-Kuvalle. Mukana on muutamia jatkuvuusvirheitä leikkauksessa ja muutamat kohtaukset etenevät turhan hitaasti, vaikka toisaalta se eroaa oman aikansa kotimaisista ja monista amerikkalaisistakin elokuvista juuri sen vauhdikkuuden ansiosta ollen verkkaisuuden ja ”museoelokuvan” vastakohta.

Vaalan näyttelijäsuoritus on harvinaisen rento ja luonteva, varsinkin amatööriltä. Lisäksi hän onnistuu olemaan valkokankaalla viattomuuden perikuva ja kykenemätön peittämään onnellisuuttaan, jolla tuskin oli vähiten tekemistä sen kanssa, että hän sai ohjata elokuvia. Jurkan pariskunnan ja Vaalan ohella hyvin roolistaan suoriutuu myös Keskinen, vaikkakin hänen tehtävänsä onkin näytellä harvinaisen ärsyttävää henkilöä, jonka toivoisi pysyvän poissa kuvasta. Linnanheimo taas onnistuu kyllä olemaan hurmaava kaikessa kauneudessaan, mutta hänen roolinsa on niin överiksi kirjoitettu, ettei sen näytteleminen onnistunut häneltä, ei ainakaan tuossa vaiheessa uraa.

Vuonna 1939 Vaalan ystävä ja entinen työtoveri Teuvo Tulio ohjasi lähes identtisen uudelleenfilmatisoinnin Vaalan filmistä, nyt nimellä Vihtori ja Klaara, jossa Jurkka toisti roolinsa.

LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU

Julkaisija:
Finnkino
Tekstitys:
Ei tekstitystä
Ääni:
Mono
Kuva:
4:3 full frame (1.33:1), mv
Levyjä:
1
Ikäraja:
3

Kuva on kyllä terävä ja siitä saa selvän, mutta hyvin, hyvin kulunut. Ääniraita on hiljainen ja täynnä rahinaa.

Ensi-illat

Perjantai 25.1.

aurorajuliste vicejuliste

nainkoulutatlohikaarmeesi3juliste

Lisää ensi-iltoja

Seuraavat kotimaiset:

aurorajuliste olliverhawkjuliste ristorappaajajapullistelijajuliste babyjanejuliste

Lisää kotimaisia ensi-iltoja

Katsotuimmat kotimaiset 1970–

Katsotuimmat kotimaiset 1970–

1. Tuntematon sotilas (2017) 1 017 201
2. Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1984) 750 965
3. Maa on syntinen laulu (1973)
711 909