Sotaerakko (1972, TV-elokuva)

Teatterista televisioon siirtyneen Rauni Mollbergin (1929–2007) viimeinen televisiotyö ennen hänen ensimmäistä pitkää teatterielokuvaansa on suomalaisen televisiotuotannon klassikoita ja koko 1970-luvun merkittävimpiä suomalaisia filmejä. Pekka Mäkisen kuvaamassa tunninmittaisessa Sotaerakossa näkyy se sama tyyli, jonka Mollberg vei pitkiin teatterielokuviinsa – Mollbergin maineen ja arvostuksen aihe.

Alkutekstien mukaan tositapahtumiin pohjautuva hyvin vähäsanainen Sotaerakko on nimensä mukainen kertomus yksinään keskelle rintamaa jäävästä vanhasta tukkijätkästä, Heikistä (Aimo Saukko), joka enemmän tai vähemmän vahingossa jää evakkoon vietävien työkavereidensa jälkeen. Tukkijätkien majoittamassa rähjäisessä maatilassa on pari elikkoa, kissa ja riittävästi ruokaa ja tupakkaa koko tukkijätkälauman saati sitten yhden vanhan miehen tarpeiksi vaikka vähän pidempäänkin kestävää sotaa varten. Kyynelsilmin taisteluita katselevan Heikin sota vaan jää varsin lyhyeksi.

Kauko O. Kotivuoren alkuperäiskäsikirjoitukseen pohjautuva elokuva on Mollbergin myöhempien töiden tapainen myös sikäli, että siinä on kyllä selkeä tarina, mutta se jättää hyvin paljon tilaa katsojan omille tulkinnoille. Miksi Heikki itkee suurin piirtein joka kerta, kun hän näkee sotilaita tai kuulee pommikoneiden äänen? Pelkääkö hän itsensä puolesta, vai itkeekö isänmaansa tilaa ja pian menetettävää Karjalaa?

Mollbergille ansaitustikin parhaan ohjaajan Jussin tuonut elokuva on myös ”aitoa Mollea” siltä osin, mitä tulee eläinrääkkäykseen. Sika päästetään päiviltään ampumalla tätä haulikolla päähän. Sen jälkeen katsellaan, miten sika kituu ja sätkii, kunnes lopulta kuolee. Tämä on kuitenkin vielä pientä verrattuna siihen, mitä Mollberg teki Maa on syntinen laulu -elokuvan (1973) vasikalle.

 
LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU