Putkinotko (1954)

Teuvo Tuliolta vaikutteita ottaneiden melodraamojen ja sotilasfarssien jälkeen Roland af Hällström ohjasi neljä merkittävää klassikkokirjallisuuden filmatisointia, joita voi pitää ohjaaja-käsikirjoittajan päätöinä. Ensimmäisenä valmistui Joel Lehtosen Putkinotkon (1920) elokuvasovitus, jota seurasi Putkinotkoa monessa muistuttanut Ilmari Kianto -filmatisointi Ryysyrannan Jooseppi (1955), F. E. Sillanpään samannimisen kuuluisimman teoksen filmatisointi Poika eli kesäänsä (1955) ja vielä Minna Canth -sovitus Lain mukaan (1956). Näistä Putkinotko ja Ryysyrannan Jooseppi nousevat omaan luokkaansa.

Viime vuosisadan alussa lähellä Savonlinnaa asuvan Käkriäisen perheen elämästä yhden päivän ajalta kertova Putkinotko on tarina rähjäisistä, köyhistä ja sivistymättömistä metsäläisistä. Juutas (Matti Lehtelä), perheen pää, on ulkonäöltään koko perheestä kaikkein räjähtänein, niin likaisen näköinen, että melkein hänet voi haistaakin. Valtaosan vuodesta Juutas on saamaton vätys, joka kyllä rakastaa vaimoaan (Elvi Saarnio) ja eritoten monia lapsiaan, mutta viihtyy parhaiten yksin ja omilla reissuillaan.

Käkriäisen perheen elanto tulee viinan trokaamisesta, mutta rähjäisen mökkinsä he ovat saaneet vuokralle siitä hyvästä, että huolehtivat tilasta ja samassa pihapiirissä sijaitsevasta päärakennuksesta, jonne äveriäs kaupunkilaismies Muttinen (Pentti Viljanen) aina silloin tällöin saapuu kesää viettämään – tänään vieläpä fiinin naisystävänsä (Hillevi Rautio) kanssa. Juutas ei ole pestistä erityisen innoissaan, koska pelkää häätöä eikä muutenkaan tunnu olevan halukas tekemään työtä toisen hyväksi.

Putkinotkon päivä on toimintaa täynnä. Muttisen visiittiä ennen vaimo ja lapset ehtivät käydä kaupungissa ja Juutas jauho-ostoksilla, myöhemmin illalla käydään saunomassa ja vielä sen jälkeen laskemassa verkkoja. Pelkästään Juutaksen jauhokaupoista on saatu hyvin yksinkertaisella tavalla tehtyä loistavaa viihdettä, eikä vaimon asiointi apteekissa ole yhtään sen tylsempää katseltavaa. Kaupungissa käydessään vaimo yrittää yhdessä veljensä (Ari Laine) kanssa miettiä, miten Juutaksen saisi suostumaan pontikankeittoon.

Ryysyrannan Joosepin tapaan Putkinotko on suomalaisen köyhälistön elämän romantisoitua ja ihailevaa, mutta myöskin iloista ja satiirimaisen tarkkaa kuvausta yhden mahtavan päivän aikana. Köyhän ja kouluja käymättömän metsäläisen ja äveriään, sivistyneen kaupunkilaismiehen vastakkainasettelu on lopulta hyvin kilttiä, eikä kumpaakaan päästetä toistaan helpommalla. Niinä harvoina hetkinä, jolloin hymy hyytyy, esillä on jatkuvan perheenlisäyksen ongelma ja yhden sukupolven ja -puolen ongelmien siirtyminen seuraavalle.

Hyvin harvoin suuremmissa rooleissa nähty Matti Lehtelä on loistava valinta Juutaksen rooliin; on vaikea näin jälkikäteen kuvitella kenenkään muun sopineen rooliin yhtä hyvin. Karvahattu päässä keskellä kesääkin kuljeskeleva huonohampainen, tupakkaa käryyttävä mies, jonka mieliala voi vaihtua muutamassa sekunnissa yhdestä ääripäästä toiseen – ja joka ei kieltäydy hyvästä vedonlyönnistä, eikä luovuta siinä, mihin on kerran ryhtynyt, vaikkei niin moneen ryhdykään.

Lasse Pöysti nähdään Juutaksen mahataudista kärsivänä hölmöläispoikana, johon verrattuna muut lapset ovat vähintäänkin älykkäitä. Elvi Saarnio on tomera emäntä, jälleen aviomiehensä ohjauksessa. 

Af Hällström on löytänyt Lehtosen romaanista olennaisen, tehnyt mieleenpainuvan, hauskan ja hieman inhorealistisenkin, kestävän klassikon.

 
LISÄMATERIAALI

Traileri ja lyhytelokuva Savoa ja Karjalaa (1966).

DVD-JULKAISU

Restauroimaton.