Sotapojan heilat (1958)

Sotapojan heilat on ohjaaja-käsikirjoittaja Aarne Tarkaksen kolmastoista ohjaustyö kuuden vuoden ja kolmas sotilasfarssi kahden vuoden sisällä. Tarkaksen ohjaustöiden joukossa se edustaa vielä niitä teoksia, joiden eteen erittäin tuottelias ja useimmiten hutiloiva ohjaaja näki vielä vaivaa, mutta käsikirjoituksen osalta se on vain toisintoa hänen ja muiden ohjaajien aiemmista sotilasfarsseista.

Lasse Pöysti tekee seitsemännen ja viimeisen esiintymisensä sotilasfarssissa Esko Puustisena, omissa oloissaan viihtyvänä, hieman omahyväisenä alokkaana, joka nauttii päivittäin ”sotilaspesässä” täytekakusta. Esko on nimittäin kirjeenvaihdossa yli sadan naisen kanssa, ja on ilmoittanut jokaiselle eri syntymäpäivän, jotta saisi kakkua vähintään joka viikko. Kakkunsa Esko syö yksin, eivätkä alokastoverit ole tästä erityisen iloisia. Niinpä he päättävät järjestää Eskolle pienen jekun; kutsua Eskon nimissä kymmeniä näistä kirjeenvaihtotovereista tapaamaan Eskoa samana päivänä. Ennen kuin jekku siirtyy suunnitteluvaiheesta toteutukseen, joutuvat Kervinen (Tommi Rinne), Esko ja kumppanit kestämään alikersanttien (Leo Jokela, Ville-Veikko Salminen, ym.) simputusta ja niin edelleen.

Tarkaksen muiden filmien tapaan Sotapojan heilojen vahvuutena on tapahtumien määrä, hetkeksikään ei jäädä aloilleen. Ikävä kyllä vitsit ja moraaliset opetukset ovat pitkälti vanhan toistoa, joskin simputusta kuvatessaan Tarkas keksii uutta ja menee siinä niin äärimmäisyyksiin, että touhun katselussa ei ole enää mitään hauskaa. Rumien miesten joukkoon Tarkas on keksinyt koristeeksi Leni Katajakosken ja Elina Salon, joista edellinen on osa-aikainen taloudenhoitaja ja kokopäiväinen miestennielijä, jälkimmäinen sotilaskodin kahvinlaskija. Katajakosken rooli jää melko pieneksi, mutta sen ympärille on rakennettu elokuvan hauskin osuus.

Vaikka Sotapojan heilat ei suinkaan ole sotilasfarssien heikoimmasta päästä, jäi se silti niitä kymmenkunta kappaletta tuottaneen Fennada-Filmin viimeiseksi seikkailuksi tässä lajityypissä. Tarkas, joka oli äärimmäisen kekseliäs ja erittäin lahjakas, on tehnyt tällaisesta hänen urallaan vähäpätöisemmästäkin komediasta sittenkin sen verran viihdyttävän ja nopeatempoisen yksilön, että sen jaksaa katsella useampaankin kertaan – vaan ei kovin lyhyen ajan sisällä.

 
LISÄMATERIAALI

Traileri ja lyhytelokuva Paksu juttu (1961).

DVD-JULKAISU

Restauroimaton, TV-esityksissä masterista tehty DVD-julkaisu.