Asessorin naishuolet (1958)

asessorinnaishuolet

ASESSORIN NAISHUOLET
Suomi 1958

Ohjaus: Lasse Pöysti
Käsikirjoitus: Lasse Pöysti, Hannes Häyrinen
Tuotanto: Mauno Mäkelä / Fennada-Filmi Oy
Pääosissa: Hannes Häyrinen, Toivo Mäkelä, Elina Pohjanpää

1 tunti 25 minuuttia

1950-luvulla Suomi-Filmi ja Fennada-Filmi kunnostautuivat uudelleenfilmatisointien tuottajina. Fennadan ensimmäinen uusi elokuvasovitus jo aiemmin filmatusta aiheesta oli Tukkijoella (1951), jota seurasivat Laivan kannella (1954), Anu ja Mikko (1956) sekä komediat Kuriton sukupolvi (1957), Syntipukki (1957) ja Asessorin naishuolet (1958). Näistä kaksi viimeistä olivat molemmat Agapetuksen näytelmistä, jotka Suomen Filmiteollisuus oli filmannut jo 1930-luvun puolivälissä.

asessorinnaishuolet1t asessorinnaishuolet2t

Onko Asessorin naishuolien uusi filmatisointi edellistä parempi, sitä en muista, mutta hauska se on. Ohjaaja Lasse Pöysti ja Hannes Häyrinen ovat laatineet uuden käsikirjoituksen, jolla tapahtumat on tuotu nykyaikaiseen ympäristöön. Häyrinen näyttelee pääroolia, asessori Haaravirtaa, iäkästä ja äkäistä herraa, joka on koko ikänsä pysynyt poikamiehenä. Taloutta hoitavan Emman äkillinen kuolema ajaa asessorin hermoromahduksen partaalle. Työpaikkailmoitukseen on kyllä vastaajia, mutta kukaan ei halua jäädä äksyilevän asessorin leipiin – paitsi herkkä ja hieman hölmö Vieno (Rauha Rentola), jota Veikko Pajukivi (Pöysti) tehtävään suosittelee. Veikko on taidemaalari, joka parhaillaan työstää asessorin muotokuvaa. Kuultuaan asessorin etsivän taloudenhoitajaa, hän järjestää Vienolle paikan ja siinä samalla mahdollisuuden tavata uudelleen asessorin vanhan ystävän, tuomari Pakkolan (Toivo Mäkelä) nuoren ja naimattoman tyttären (Elina Pohjanpää). Asessori puolestaan ottaa yhteyttä vanhaan ystäväänsä (Elna Hellman), joka ymmärtää väärin asessorin kirjeen ja uskoo asessorin vihdoin haluavan naida hänet.

Pöysti ei suinkaan ensimmäistä kertaa näyttele köyhää taiteilijaa nais- ja rahaongelmineen, eikä tuollainen hahmo ollut muutenkaan outo Fennada-Filmin elokuvissa. Outo ei ollut myöskään Häyrinen, joka kuitenkin vain harvoin sai päärooleja. Asessorin naishuolissa hänet on täytynyt vanhentaa melko suuripiirteisellä maskeerauksella, joka vie uskottavuutta pois siinä missä Häyrinen tekee näyttelijänlahjoillaan itsestään melko uskottavan koomisen vanhuksen. Roolisuoritus ei kuitenkaan pärjää Aku Korhosen omalle alkuperäisessä filmatisoinnissa – ei, vaikka Korhonen oli Häyrisen ikäinen näytellessään vanhaa asessoria. Silti roolisuoritukset ovat uudenkin Asessorin naishuolien parasta antia; värikäs Häyrinen, omalaatuinen Mäkelä, luonteva Pöysti ja aina hurmaava komedienne Pohjanpää, jolle olisi toivonut enemmän näyteltävää.

asessorinnaishuolet3t asessorinnaishuolet4t

Pöystin parhaimpiin saavutuksiin ohjaajana lukeutuva elokuva alkaa hauskasti ja etenee nopeasti, kunnes asessori lähtee eräästä syystä karkuun tuttujaan Tampereelle. Tampereen-jakso tuntuu kestävän loputtoman kauan, eikä sen aikana varsinaisesti tapahdu mitään juonen kannalta oleellista – tai edes erityisen hauskaa. Eräskin ravintolajakso on sen verran mitäänsanomaton, että sitä katsellessa tulee kiinnitettyä huomiota taustalla olevaan, jatkuvasti kameraa kohti katsovaan avustajaan, joka oli varmasti ensimmäistä ja viimeistä kertaa elokuvassa.

tahtitahtitahtitahti2tahti2

{extravote 1}
KÄVIJÖIDEN MIELIPIDE

 
LISÄMATERIAALI

Traileri ja lyhytelokuva Harkiten helpommaksi.


DVD-JULKAISU

  Julkaisija: VLMedia / Yle
  Tekstitys: Suomi
  Ääni: Dolby Digital 1.0
  Kuva: 4:3 (1.33:1), mv
  Levyjä: 1

s

Kuvanlaadun suhteen DVD-julkaisu edustaa samaa linjaa muiden Fennada-Filmin DVD-ensi-iltojen kanssa: ei restaurointia, vaan TV-esityksissä käytetyistä melko kehnoista mastereista tehty.