Miljonäärimonni (1953)

Onnistuneen Kaikkien naisten monnin (1952) jälkeen Lasse Pöysti sai näytellä pääroolin myös seuraavana kesänä kuvatussa Miljonäärimonnissa (1953), jonka Pöystin sijaan ohjasi Roland af Hällström. Tällä kertaa Pöysti ei myöskään ollut käsikirjoittajana, vaan hänen kanssaan Kaikkien naisten monnin kynäillyt Kaarlo Nuorvala laati käsikirjoituksen yksinään. Lopputulos on varsin korkeatasoinen.

Kaikkien naisten monnissa Pöysti näytteli lukutaidotonta, köyhää ja tyhmää alokasta, Miljonäärimonnissa sivistynyttä, hyvät käytöstavat omaavaa ja rikasta alokasta, joka kuvittelee pääsevänsä kaikessa mahdollisimman vähällä, selviytyvänsä tehtävästä kuin tehtävästä rahalla ja ylipäätään olevansa vähän parempi kuin kaikki muut. Ylivääpeli (Pentti Viljanen) ei ole asiasta samaa mieltä, kuten eivät alokastoveritkaan (etupäässä Heikki Savolainen ja Sakari Halonen, joka tietysti lauleskelee useampaankin otteeseen). Tietysti lopulta tarinan opetus tehdään niin selväksi, että sen ymmärtää perheen pienimmätkin ilman minkäänlaista ajatustyötä.

Tietysti Fennada-Filmin vakionäyttelijöitä, mutta myöskin sotilasfarssien vakiokasvoja hyödyntävä Miljonäärimonni on Kaikkien naisten monnin jälkeen toinen hyvä esimerkki siitä, miten paljon korkeatasoisempia Fennadan sotilasfarssit olivat verrattuna muiden firmojen vastaaviin. Suomi-Filmihän niitä nyt ei enää tosin enää edes yrittänyt tehdä, mutta Suomen Filmiteollisuus teki vähintään yhden vuodessa. Taso alkoi Särkän firman monnielokuvissa olla hyvin alhainen, kuten esimerkiksi Ville Salmisen Kenraalin morsian (1951) ja Matti Oraviston Komppanian neropatit (1952) osoittivat. Fennadan leivissä af Hällström, Nuorvala ja Pöysti saivat sentään vielä hyvää jälkeä aikaan, uudella innolla ja yksinkertaisesti paremmilla tarinoilla.

Af Hällströmille Miljonäärimonni tuskin on ollut kaikkein mieluisin tehtävä, mutta hän ja kuvaaja Esko Töyri ovat selviytyneet siitä kaltaistensa ammattilaisten tavoin. Miljonäärimonni jäi kuitenkin af Hällströmin ensimmäiseksi ja viimeiseksi sotilasfarssiksi, kun hän siirtyi seuraavan vuoden puolella astetta korkeamman taiteen pariin Putkinotkolla (1954) ja siitä edelleen Ryysyrannan Joosepilla (1955). Tavatonta tällainen vaihtelu tasossa ei ollut, kyllähän useammankin sotilasfarssin tehnyt Ville Salminenkin ohjasi Evakon (1956) kaltaisen mestariteoksen.

Kaikkien naisten monnin tavoin Miljonäärimonnissa on enemmän sisältöä kuin monissa muissa tämän lajityypin teoksissa. Tämä yhdistettynä rooleihinsa sopivilla, erittäin taitavilla näyttelijöillä on tässäkin tapauksessa tuottanut onnistuneemman tuloksen kuin mihin käsikirjoituksessa lopulta olisi ollut aineksia. Vuodesta toiseen samanlaisia rooleja tehneet Pentti Viljanen ja Reino Valkama eivät ainakaan näytä kyllästymistään, vaikka siihen varmasti olisi ollut aihetta.

Häpeilemättä Miljonäärimonnin kohdalla on yritetty toistaa Kaikkien naisten monnin menestys. Näkyvin todiste tästä on Pöystin ja Toini Vartiaisen paluu pääpariksi. Tällä kertaa Vartiainen näyttelee yhtä ”kasarmin tyttäristä”, jonka Pöystin näyttelemä alokas Vihuri pelastaa vauhkoontuneen hevosen kyydistä ja jonka kanssa hän sitten alkaa käydä vispilänkauppaa. Pöysti ja Vartiainenhan olivat toisilleen tuttuja jo Suomisen perhe -elokuvista, jossa he näyttelivät sisaruksia.

 
LISÄMATERIAALI

Traileri ja lyhytelokuva Kengästä kenkään.

DVD-JULKAISU

Kuvanlaadun suhteen DVD-julkaisu edustaa samaa linjaa muiden Fennada-Filmin DVD-ensi-iltojen kanssa: ei restaurointia, vaan TV-esityksissä käytetyistä melko kehnoista mastereista tehty.