Kuningas kulkureitten (1953)

Sopivampi nimi Aarne Tarkaksen käsikirjoittamalle ja Roland af Hällströmin ohjaamalle Kuningas kulkureitten -filmille olisi Reitten kuningas, sillä sen verran yksinkertainen Laulu tulipunaisesta kukasta -tyylinen naistenmiehen tarina filmi on. Toivo Särkän ohjaamasta ja Mika Waltarin käsikirjoittamasta Kulkurin valssista (1941) Tarkas on lainannut myös paljon; on rikas mies, joka tekeytyy kulkuriksi ja lopulta löytää todellisen rakkautensa niistä samoista kalliiden pukujen ja viinaksien täyttämistä tanssisaleista kuin Tauno Palon sankarikin.

Kalevi Hartin loistava musiikki kuljettaa elokuvan tarinaa silloinkin, kun af Hällström ei siihen tunnu kykenevän. Liian yksinkertainen käsikirjoitus noin 80-minuuttiseen filmiin pysähtyy useammassakin kohtaa, kun edessä on sekä tyypillisiä suomalaisia, Teuvo Tulion innoittamia heinäpelto- ja aittakohtauksia tai mustalaiseksotiikkaa, joka tarkoittaa lähinnä ruoskin käytyä tappelua mustalaisleirin kauneimmasta tytöstä (Mirja Mane).

Ekke Hämäläisen näyttelemä Venäjän armeijan upseeri tulee eräissä juhlissa lyöneeksi ylempiarvoista everstiä (Tauno Majuri), jonka hän uskoo päässeen hengestään. Äijälle ei kuitenkaan mitään käynyt, mutta siihen mennessä kun eversti virkoaa, Martin on jo kaukana kesäisessä Suomessa kulkuriksi tekeytyneenä. Hän törmää vanhaan kulkuriin (loistava Anton Soini) ja tämän koiran, joka johdattaa kaksikon erääseen taloon, jossa on juuri heinätyöt menossa. Martin nostaa heinää seipäille ja ihailee talon tytärtä (Tuija Halonen), jota af Hällström kuvaa oppi-isäänsä Tulioa jäljitellen.

Martinin seuraava valloitus on jo mainittu Manen mykkäelokuvamaisin ilmein näyttelemä mustalaistyttö, jonka jälkeen vuorossa on Leena Häkisen näyttelemä kiltti ison maatalon tytär. Martinin seikkailessa vierailla pelloilla ja kummuilla, on hänen rakastettunsa, aatelisneiti Karin (Raili Mäki) etsimässä karkuteille lähtenyttä Martinia.

Tarkaksen viisi vuotta myöhemmin käsikirjoittamaa ja ohjaamaa Kulkurin masurkkaa yhdistää liian moni asia, jotta niitä kannattaisi tässä lähteä listaamaan. Yksi merkillisimmistä seikoista on lähes identtinen esityspituus, joka kertonee jotain siitä, miten paljon Tarkas noudatti tämän filmin käsikirjoitusta myöhemmässä teoksessaan. Kuningas kulkureitten -filmissä ohjaajana on onneksi af Hällström eikä Tarkas, mutta edes vanhaan aatelissukuun kuuluva ohjaaja ei jaksanut innostua tällaisesta tarinasta toisen vanhan aatelissuvun nuoren miehen kesäisistä lemmenseikkailuista. Af Hällströmin löysin rantein tekemä filmi on ongelmallinen, mutta se onnistuu siinä, mihin sen tekijät ovat pyrkineet: viihdyttämään koko pituutensa ajan. Tässä hyvin lyhyellä esityspituudella on oma osuutensa.

Kuningas kulkureitten -filmissä suomalainen kesä on kaunis, suomalaiset naiset ovat kauniita ja miehetkin komeita, eikä edes kulkureilla ole huolia – kunhan kesää riittää.

LISÄMATERIAALI

Traileri ja dokumentti Teijo vuosisatojen saatossa (1959, E. Jantunen).

DVD-JULKAISU

Kuvanlaadun suhteen DVD-julkaisu edustaa samaa linjaa muiden Fennada-Filmin DVD-ensi-iltojen kanssa: ei restaurointia, vaan TV-esityksissä käytetyistä melko kehnoista mastereista tehty.