Jääkärin morsian (1938)

jaakarinmorsian

JÄÄKÄRIN MORSIAN
Suomi 1938

Ohjaus: Risto Orko
Käsikirjoitus: Risto Orko, Ilmari Unho
Tuotanto: Matti Schreck / Suomi-Filmi
Pääosissa: Tauno Palo, Tuulikki Paananen, Kullervo Kalske

1 tunti 27 minuuttia


Sam Sihvon menestysnäytelmä Jääkärin morsian (1921) filmattiin ensimmäisen kerran vuonna 1931 Kalle Kaarnan ohjaamana, Tauno Palon ja Hanna Tainin näytellessä pääosia. Puolimykän elokuvan repliikit nähtiin väliteksteinä, mutta mukana oli musiikki, lauluja ja äänitehosteita. Vain seitsemisen vuotta myöhemmin aiheesta valmistu toinen filmatisointi, tällä kertaa ”100-prosenttisena äänielokuvana”.

Sihvon näytelmästä elokuvakäsikirjoituksen ovat laatineet kaksi äärioikeistolaista, ohjaaja-tuotantopäällikkö Risto Orko ja lehti- ja teatterimies Ilmari Unho. Talvisotaa edeltävänä vuonna valmistunut elokuva on valmistunut kreivin aikaan; sadat elleivät tuhannet ratsastavat jääkärit hyökkäävät kohti kameraa sapelit ilmaan kohotettuna taistoon ikuista vihollista vastaan. Loppukohtauksen vaikutusta elokuvan joutumisessa täyskieltoon sotien jälkeen ei kannata väheksyä, kuten ei myöskään sen vaikutusta taisteluhengen nostattamisessa sotien aikaan.

jaakarinmorsian1t jaakarinmorsian1t

Ikävä kyllä Orkon elokuvan suurimmat ansiot ovatkin juuri sen alku- ja loppukohtauksessa ja paikoiteillen jopa upeissa lavasteissa. Vuoteen 1916 sijoittuva elokuva alkaa kuvalla Saksan kuraisessa maassa marssivien suomalaisjääkärien jaloista, joiden alle jää myös berliiniläinen sanomalehti, joka jo toistamiseen ilmoittaa tapahtuma-ajan. Hyvin yksinkertaisesti katsoja johdatellaan elokuvan tapahtuma-aikaan, joka filmin valmistuessa oli kyllä yhtä tuoreessa muistissa kuin meille nykyihmisille 1990-luvun lama.

Sekavasti kulkeva tarina kertoo vaarallisesta paronista (Erkki Uotila), jolla on huomattavia sympatioita Venäjää kohtaan. Saksassa hän astuu samaan junaan jääkärien kanssa, seuranaan siirtolaisleiristä pelastamansa Sabina (Tuulikki Paananen), pienikokoinen, kuvankaunis ja taitava tanssijatar. Paroni kuvittelee saavansa Sabinasta itselleen uuden naisen, mutta tämä ihastuukin junassa pikaisesti tapaamaansa jääkäri-Marttiin (Kullervo Kalske). Martti ja paroni ottavat yhteen, minkä seurauksena Martti pidätetään ja viedään koti-Suomessa lähimpään putkaan. Martin vanha ystävä ja jääkäritoveri Kalpa (Palo) salakuljettaa Sabinan tapaamaan tätä. Kun Martti vapautuu, hän etsii Sabinan jälleen kainaloonsa, mutta samanaikaisesti paronin hämärätouhut uhkaavat yhden jos toisenkin henkeä, ehkä jopa koko jääkäriliikettä.

Orko ja Unho ovat käsikirjoitusta laatiessaan syystäkin olettaneet, että yleisö tuntee alkuperäisteoksen ja on toki muutenkin hyvin perillä Suomen vaiheista ensimmäisen maailmansodan aikana. Jääkäriliikkeen vaiheita ja sen merkitystä ei sen erikoisemmin lähdetä korostamaan, vaikka pari jääkäriä laittaakin paronille jauhot suuhun. Jääkärin morsian ei ole historiankertomus, vaan alkuperäistekstinsä tavoin kepeähkö laulunäytelmä. Tällä kertaa lauluja on tosin vain muutama, niistä mainittavin on Martin esittämä Elon mainingit, jossa Kalskeelle äänensä on lainannut joku tuntemattomaksi jäänyt oopperalaulaja.

jaakarinmorsian1t jaakarinmorsian1t

Ranskalainen kuvaaja Marius Raichi on tuonut varsinkin elokuvan ulkokuviin sellaista rytmiä ja sulavuutta, mitä suomalaisessa elokuvassa oli siihen mennessä tarjoillut vain Valentin Vaala. Valtaosa elokuvasta tapahtuu kuitenkin sisätiloissa, eikä teatterimaisissa lavasteissa liikkuvista teatterinäyttelijöistä tehnyt Raichikaan kiinnostavaa elokuvaa.

Näyttelijöistä mainittakoon vielä sekin, että Palo oli siis vuoden 1931 filmatisoinnissa Martin roolissa ja nyt Kalpana, kun taas naispääosassa nähtävä Tuulikki Paananen oli näytellyt Palon vastanäyttelijänä Vaalan Miehekkeessä (1936). Paananen sopi Sabinaksi monestakin syystä, ei vähiten tanssijataustansa ansiosta.

tahti2tahti2


LISÄMATERIAALI

Suomi-Filmin elokuvien trailereita.

 

DVD-JULKAISU

Julkaisija: Finnkino
Tekstitys: -
Ääni: Dolby Digital 1.0
Kuva: 4:3 (1.33:1), mv
Levyjä: 1

12