Olemme kaikki syyllisiä (1954)

olemmekaikkisyyllisia

OLEMME KAIKKI SYYLLISIÄ
Suomi 1954

Ohjaus: Aarne Tarkas
Käsikirjoitus: Aarne Tarkas
Tuotanto: Mauno Mäkelä / Fennada-Filmi Oy
Pääosissa: Veijo Pasanen, Aino-Maija Tikkanen, Matti Tamminen

1 tunti 24 minuuttia

 

"Älkää te tytöt ilkkuko, vaikka rikki on kulkurin takki, sillä poika jos olisin mä rusthollarin, olis päässäni valkonen lakki."

Komediaelokuvien käsikirjoittajana ja ohjaajana tunnettu Aarne Tarkas (1923–1976) aloitti ohjaajauransa Yö on pitkä -rikoselokuvalla (1952), jota seurasi rikoskomedia Kovanaama (1954) ja rikosdraama Olemme kaikki syyllisiä (1954). Tarkaksen vakavien elokuvien yleisömenestys oli tuntuvasti heikompaa kuin hänen komediafilmiensä, joten montaa draamaa hän ei enää näiden jälkeen tehnytkään.

Tarkaksen tuttuun tapaansa myös käsikirjoittama Olemme kaikki syyllisiä pohjautuu löyhästi Onni Hallan romaaniin Oudot virrat (1949), jonka pohjana oli Helsingin Tähtitorninmäellä vuonna 1948 tapahtunut murha. Tarkaksen elokuva alkaa hienolla kohtauksella, jossa verityön juuri tehnyt Antti (Veijo Pasanen) juoksee pitkin sateista ja syksyistä helsinkiläistä katua epätoivon vallassa. Tämän jälkeen nähdään, miten murhatun Leenan (Aino-Maija Tikkanen) ruumiin löytyminen johtaa lyhyeen kiinniotto-operaatioon. Antti yrittää junalla kotiseudulle, mutta silminnäkijähavainto johtaa hänen kiinnijäämiseensä.

olemmekaikkisyyllisia1t olemmekaikkisyyllisia2t

Lopun elokuvan ajan nähdään eri ihmisten teorioita siitä, mikä ajoi Antin verityöhön. Omat mielipiteensä antaa eräs oikeudenkäynnissä avustava tohtori (Toivo Mäkelä) ja sanomalehtimies (Matti Tamminen), joka on ensin mehukkaiden otsikoiden perässä, mutta alkaa lopulta miettiä myös totuutta ja eritoten Antin kohtaloa. Reportteri on ketjupolttaja ja alkoholin suurkuluttaja – sikäli se ei eroa tämän ammattikunnan kuvauksesta muissa elokuvissa.

Kuten elokuvan nimestäkin voi päätellä, Tarkas tekee Antista eräänlaisen olosuhteiden uhrin. Hän on kokenut ankean lapsuuden, joka jätti häneen sellaiset jäljet, ettei hän osaa käsitellä tunteitaan eikä myöskään olla onnellinen yhtään mistään. Tarkas, jonka alkuperäinen sukunimi oli Saastamoinen, sai koulussa liikanimen Moinen saasta, joten Antin koulukiusattuna oloa kuvaavat jaksot saattavat hyvinkin ammentaa Tarkaksen omasta lapsuudesta. Lisäksi Tarkas vieläpä kuvaa varsinkin teini-iässä koettua koulukiusaamista yksinkertaisesti, mutta todenmukaisesti, eli tietoa aiheesta hänellä on ollut, jos ei kokemustakin.

Ikävä kyllä Tarkaksen valitsema toteutustapa ei toimi. Takaumajaksot erottaa aina niiden alussa ja lopussa nähtävä sama kuva joesta, virrasta, jolla aliarvioitiin yleisön älykkyyttä. Sen lisäksi yleisöä pidettiin todellista tyhmempänä myös vääntämällä rautalangasta teorioita ja tunteita, jotka katsoja huomaa itsekin. Esimerkiksi juuri Antin jääminen tunne-elämältään jossain määrin lapsen tasolle on ilmiselvää, mutta siitä huolimatta Leena toteaa sen elokuvan lopun takaumajaksossa. Onneksi Leenalla on kuitenkin antaa muutama terävä havainto, joita katsoja ei voinut tietää.

olemmekaikkisyyllisia3t olemmekaikkisyyllisia4t

Tarkaksella on ollut paljon kerrottavaa, mutta lopulta hyvin vähän sanottavaa. Olemme kaikki syyllisiä -elokuvaa ei tarvitse edes katsoa tietääkseen, mihin syyttävä sormi lopulta osoittaa. Yllätyksellinen se ei ole, yksinkertaisesta tekstistä on onnistuttu tekemään sekava elokuva, jonka roolisuorituksetkin ovat epätasaisia. Tarkas ei ollut mikään näyttelijäohjaaja (joidenkin arvioiden mukaan ei myöskään elokuvaohjaaja sanan varsinaisessa merkityksessä), jonka takia kokemattomat näyttelijät ovat toisinaan hukassa silloin, kun olisi näytettävä tunteita – tai pikemminkin olla näyttämättä. Pasanen tuo teatterimaneereja kameranäyttelemiseen, Lehtinen yksinkertaisesti ylinäyttelee, mutta Tikkanen on vakuuttaa.

Filmin kuvauksesta vastasivat Esko Töyri ja Esko Nevalainen. Olisi mielenkiintoista tietää, kumpi kuvasi elokuvan ensimmäisen kohtauksen, sillä sen tyyli poikkeaa täysin muusta elokuvasta. Myöhemmin elokuvassa päästään samanlaiseen ranskalaista uutta aaltoa muistuttavaan ilmaisuun vain muutaman pienen hetken verran. Valtaosa filmistä on melko mitäänsanomattoman näköistä, eikä kuviin useinkaan mahdu muuta kuin näyttelijä. Lopputulosta ei paranna ristikuvien runsas käyttö.

tahti2tahti2tahti2


LISÄMATERIAALI

Elokuvan traileri ja Armand Lohikosken lyhytelokuva Takaisin yhteiskuntaan (1953).


DVD-JULKAISU

  Julkaisija: VLMedia / Yle
  Tekstitys: Suomi
  Ääni: Dolby Digital 1.0
  Kuva: 4:3 (1.33:1), mv
  Levyjä: 1

12

Kuvan- ja äänenlaadultaan kehno julkaisu.