VMV 6 (1936)

VMV 6
Suomi 1936

Ohjaus: Risto Orko
Käsikirjoitus: Mika Waltari, Tauno Tattari
Tuotanto: Matti Schreck, Risto Orko / Suomi-Filmi Oy
Pääosissa: Regina Linnanheimo, Joel Rinne, Uuno Laakso

1 tunti 46 minuuttia

Risto Orkon VMV 6 tarjoaa erinomaisen vertailukohdan Valentin Vaalan samana vuonna samalle yhtiölle ohjaamille Vaimoke- ja Mieheke-komedioille. Vaikka Orkon elokuvan aihe on täysin toinen, antavat nämä elokuvat kouluesimerkin siitä, mitä eroa on lahjakkaalla ja ammattitaitoisella elokuvaohjaajalla ja taidemuodon vaatimuksia hyvin vähän tuntevan ja teatterissa uransa aloittaneen, mutta kuitenkin ahkeran elokuvaohjaajan välillä.

Muutamien muiden Orkon ohjaustöiden tapaan VMV 6 kärsii ennen kaikkea rytmin puutteesta. Tauno Tattari laati elokuvakäsikirjoituksen Mika Waltarin alkuperäiskäsikirjoituksen pohjalta aiheenaan kieltolain päättymisestä huolimatta jatkunut viinan salakuljetus meriteitse. Pääosassa ovat pieni roistojoukko ja merivartioston miehet, etunenässä pursimies Manner (Joel Rinne) ja merivartija Haanpää (Oke Tuuri), jotka ovat saaneet avukseen kunnon vartiomoottoriveneen (eli VMV:n, numero 6). Vartiomiesten ajojahdin kohteena on salaperäisen Kihon (Axel Slangus) johtama salakuljettajaryhmä, johon kuuluvat mm. vahvasti maskeeraattu Eino Jurkka, Sasu Haapasen näyttelemä Amerikan-Väiski sekä Uuno Laakson näyttelemä jokapaikanhöylä.

Roistojen jahtaamisen ohella pursimies ja merivartija käyvät tekemässä vispilänkauppaa kahden nuoren naisen kanssa, rooleissa Regina Linnanheimo ja Martta Kinnunen. 21-vuotias Linnanheimo on kaunis ja viaton, ulkonäöltään jo varsinainen filmitähti, mutta näyttelijänkyvyiltään silkka aloittelija. Orkon ohjauksessa ovat myös monet muut näyttelijät, kokeneetkin, tehneet amatöörimäisiä roolisuorituksia, eritoten Slangus ja yli-innokas Haapanen. Totuttuun tapaansa Uuno Laakso oli loistava, mutta eipä ole Oke Tuurinkaan roolisuorituksessa valittamista.

VMV 6:n kuvauksesta vastasi 23-vuotias Erik Blomberg, joka oli nyt ensimmäistä kertaa pääkuvaajana pitkässä elokuvassa. Osan kuvista hän on rajannut täysin pieleen, mutta vastaavasti muutamat laivan tekniikkaa esittelevät kuvat ovat komeita. Huomattavinta on, että näyttelijätkin ovat mukana merellä tehdyissä kuvissa, eivätkä vain taustaprojektorin tai -kuvan edessä studiossa.

Kömpelöstä ohjaustyylistä voidaan syyttää vain Orkoa, jossa teatterin maneerit olivat yllättävänkin tiukassa, varsinkin kun ottaa huomioon, ettei hän koskaan tehnyt varsinaista teatteriuraa. Monet interiöörit on kohtalaisen hyvin lavastettu, mutta kamera- ja näyttelijätyö tuovat mieleen vain filmatun teatterin. Kuvakulma vaihtuu harvoin ja tuonaikaista typerää kirjoittamatonta sääntöä noudattaen huonetta vaihdettaessa on kameran oltava seuraavassakin huoneessa vastaavassa paikassa.

Orko ei ole myöskään onnistunut saamaan elokuvaan vauhdikkuutta eikä liioin kiinnostavia tapahtumiakaan. Lopputuloksen olisi voinut pelastaa ankara tiivistäminen ja monien kohtausten jättäminen pois. DVD:llä elokuvalla on pituutta 106 minuutin verran, mutta aikanaan sen pituudeksi ilmoitettiin noin kaksi tuntia. DVD-julkaisu taasen on tehty niin kehnosti säilyneestä negatiivista (tai esityskopiosta), ettei sitä katsellessa lainkaan yllättyisi, jos siitä olisi poistettu joitakin kohtia. 106-minuuttisenakin VMV 6 on joka tapauksessa aivan liian pitkä ja ennen kaikkea pitkäveteinen.

LISÄMATERIAALI

Vaimokkeen ja VMV 6:n kuvauksista kertova lyhyt dokumenttifilmi Kamerat pyörivät (1935), kuvia filmin kuvauksista sekä Merivartioston lyhyt esittelyelokuva Uudet V.M.V. veneet [sic] (1935).

DVD-JULKAISU

Huono ääniraita.