Neiti Tuittupää (1943)

NEITI TUITTUPÄÄ
Suomi 1943

Ohjaus: Valentin Vaala
Käsikirjoitus: Martti Larni
Tuotanto: Matti Schreck / Suomi-Filmi Oy
Pääosissa: Lea Joutseno, Tapio Nurkka, Tauno Majuri

1 tunti 18 minuuttia

Vuonna 1936 kaksi suurta hittiä, Vaimokkeen ja Miehekkeen, Hilja Valtosen luomuksista ohjanneen Valentin Vaalan toinen Valtos-kausi osui 1940-luvun alkuun. Nyt tähdet olivat vaihtuneet Tauno Palosta, Ansa Ikosesta ja Tuulikki Paanasesta Lea Joutsenoon ja Tapio Nurkkaan, jotka näyttelivät nuoria rakastavaisia Valtosen romaaneihin perustuvissa Varaventtiilissä (1942) ja Neiti Tuittupäässä (1943). Kumpikaan teoksista ei lukeudu Vaalan parhaimpiin.

Siinä missä Varaventtiili sijoittui lähes kokonaisuudessaan Etelä-Pohjanmaalle ja siellä myös filmattiin, Opettajan villikko -romaaniin perustuvassa Neiti Tuittupäässä käydään Savon maalla. Siellä asuu nuori neiti Anna Tipuli Pusu (Joutseno), joka nimestään huolimatta ei ole pusuja jaellut. Hän on päättänyt ryhtyä pianistiksi, kun kerran naapurin komea poika Erkki Erä (Nurkka) on viulisti ja ilmeisesti varsin hyvä sellainen. Tipuli on ihastunut Erkkiin, joka puolestaan on tuntenut Tipulin liian kauan nähdäkseen hänet morsiankandidaattina.

Kun Erkki sitten lähtee takaisin Helsinkiin, Tipuli seuraa perässä annettuaan periksi vanhempiensa ja vanhemman lääkäriveljensä (Tauno Majuri) vaatimuksille yliopistotutkinnosta pianonpimputtelun sijaan. Tipulin ehtiessä Helsinkiin Erkki on jo lähtenyt pitkälle ulkomaanreissulle. Niinpä Tipuli käyttää kaiken aikansa lakiopiskeluihin, mutta itsepäisen, älykkään, siveän ja sievän nuoren naisen on vaikea sopeutua muiden oppilaiden joukkoon – tai pikemminkin heidän häneen.

Neiti Tuittupäästä on tullut sisältörikas elokuva, vaikkakin epätasainen yhdistelmä draamajaksoja vastenmielisten sivuhenkilöiden kera ja komediaa savolaisine huastelijoineen. Komedia Neiti Tuittupää pääosiltaan onneksi onkin, sillä jo Varaventtiili todisti, ettei Valtosen romaaneista kannattanut tehdä vakavia filmejä.

Valentin Vaala oli vain kolmetoista vuotta kestäneen elokuvauransa aikana ohjannut peräti kaksikymmentäkaksi elokuvaa, joten elokuvanteon lainalaisuudet olivat jo enemmän kuin vain hallussa Neiti Tuittupäätä tehtäessä – puhumattakaan luontaisesta lahjakkuudesta. Vaalakaan ei kuitenkaan ole pystynyt pelastamaan elokuvan sisältöä epätasaisuudelta. Hänen ansioikseen sen sijaan voi lukea eritoten rytmin, joka on kohdillaan; vauhtia riittää ja se pelastaa paljon.

Neiti Tuittupäässä kymmenennessä filmiroolissaan nähtävä Lea Joutseno on lähes 33-vuotiaana hehkeimmillään ja filmin ehdoton ”vetonaula”, joka tavalleen uskollisesti tulkitsee ihailtavan moniulotteista nuorta naisihmistä. Joutseno ja Vaala tekivät samana vuonna myös toisenkin filmin, Tositarkoituksella, jossa Joutsenolla oli jo sormensa pelissä käsikirjoituksen teossa. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Joutsenon kaikki filmitehtäväthän tapahtuivat Vaalan ohjauksessa – eikä suotta. Kaksikko Vaala & Jouseno takasi aina jonkinlaisen laadun, vaikka käsikirjoitus ei olisi parhaimmasta päästä ollutkaan.

LISÄMATERIAALI

Sikamainen juttu -valistusfilmi (1943), Kirjailijoitamme-lyhytdokumentti (1943), kepeä uutiskatsaus Filmiväestä talkootouhuissa (1943) sekä kuvia elokuvan kuvauksista. Rautaa kaikki tyynni.

DVD-JULKAISU