Iloinen Linnanmäki (1960)

ILOINEN LINNANMÄKI
Suomi 1960

Ohjaus: Jack Witikka
Käsikirjoitus: Tapio ”Roy” Vilpponen
Tuotanto: Veikko Itkonen / Veikko Itkonen - Filmivalmistamo Oy
Pääosissa: Tea Ista, Niilo Tarvajärvi, Ismo Kallio

1 tunti 17 minuuttia

Kun kerran kuvataan väreissä ja ilman sen suurempaa käsikirjoitusta, niin miten värikuvausta voisi hyödyntää? Tietenkin laittamalla näyttelijät heilumaan pensselien kanssa ja maalamaan kilpakumppaniensa vaatteet ja naaman monilla eri väreillä. Paremmin värejä on Iloisessa Linnanmäessä (1960) hyödynnetty nuorta Tea Istaa kuvattaessa, joka saa juosta puolet elokuvasta suihkunraikkaana tukka märkänä. Ei ole yllätys, että Ista ja ohjaaja Jack Witikka löivät hynttyyt yhteen myös siviilissä.

Englannista asti oppia hakenut ja esikoisohjauksensa Michael Powellin tuottamana tehneen Witikan elokuvaohjaajan ura tuli 1950-luvun lopulla sellaiseen tilaan, jossa vähänkään taiteellisia ambitioita omaava ohjaaja olisi lyönyt hanskat tiskiin – ja näinhän Witikkakin teki. Kolmella markalla Pessin ja Illusian (1954) filmannut Witikka ehti ohjata SF:lle Nukkekauppiaan ja kauniin Lilithin (1955) ja Äidittömät (1958), ennen kuin siirtyi kokonaan Veikko Itkosen talliin. Siellä syntyi aluksi kaksi korkealaatuista teosta, Silja – nuorena nukkunut (1956) ja Mies tältä tähdeltä (1958), mutta niitä seuranneet filmit – Suuri sävelparaati (1959), väreissä kuvatut Virtaset ja Lahtiset (1959) ja Iloinen Linnanmäki (1960) – ovat niin toteutukseltaan kuin olemattomilta käsikirjoituksiltaankin kömpelöitä tekeleitä.

Arviolta vain vaivaiset 75 000 katsojaa saaneen Iloisen Linnanmäen jälkeen Witikka onneksi sai ohjata vielä Suomi-Filmille Pikku Pietarin pihan (1961), joka olikin sitten laatufilmi.

Valtaosa Iloisesta Linnanmäestä kuluu Linnanmäen eri nähtävyyksien, esitysten ja aktiviteettien kuvaamiseen. Esimerkiksi ulkomaalaisten tekemiä taikatemppuja kuvataan minuuttikaupalla yhtä soittoa ilman, että kamera liikkuu mihinkään tai kuvakulma vaihtuu, eikä yhtäkään tarinan päähenkilöistäkään nähdä osana tätä taikatemppua. Kaiken lisäksi valtaosa esityksistä toimii lähinnä vain uunilääkkeenä.

Itse juonihan on seuraava. Tea Ista näyttelee mainostoimiston työntekijää Ilona Vaahtosta, joka on aikeissa lähteä kesälomalle perheensä kanssa, mutta firman johtaja (Pentti Irjala) on toista mieltä. Hänen shampoonsa kun on kärsimässä kovasta kilpailusta erään toisen merkin kanssa, eikä yhdenkään työntekijän poissaolo ole toivottua näinä kriittisinä hetkinä. Vanhempiensa ja sisarustensa lähdettyä kesälomalle, Ilona lukitsee itsensä vahingossa ulos ja muutaman mutkan kautta päätyy Linnanmäelle, jonne Niilo Tarvajärvi värvää hänet osanottajaksi tukanpesukilpailuun. Kilpailun järjestäjä on Ilonan työnantajan kilpailija, joka ei erityisemmin ilahdu, kun Ilona voittaa kilpailun ja alkaakin mainostaa työnantajansa shampoomerkkiä. Lopun elokuvan ajan Ilona pakoilee häntä etsiviä liikemiehiä ympäri Linnanmäkeä, ja saattaa siinä sivussa rakastua Ismo Kallioon.

Iloisen Linnanmäen värit ovat kulahtaneet, mutta tuskin ovat koskaan erityisen hyvässä kuosissa olleetkaan, kun sen aikainen laborointitekniikka ei Suomessa ollut korkeinta mahdollista tasoa.

Päähenkilön nimenkään eteen ei ole jaksettu nähdä vaivaa. Ilona Vaahtosen nimi oli kuitenkin liian hankala muistaa, sillä yhdessä kohtaa Elina Salo kutsuu häntä Teaksi, eli näyttelijän oikealla nimellä. Tämä kertoo jo jotakin siitä, millä tarkkuudella elokuvaa on tehty, jos kukaan ei tuollaista mokaa huomannut kuvausvaiheessa.

TV-ESITYS

Elokuvaa ei ole julkaistu DVD:llä.